« Puhdistus | Main
tiistai
marras242015

Mitä on numismatiikka?

Suomen Numismaattinen Yhdistys

Suomen Numismaattinen Yhdistys on perustettu vuonna 1914 ja on maamme vanhin alallaan. Tänään yhdistys on vireä ja elinvoimainen, jäsenmäärältään suurin (noin 1500 jäsentä) ja toiminnaltaan laajapohjaisin. Se on lisäksi ainoa numismaattinen yhdistys, jolla on laajoja kansainvälisiä yhteyksiä. Yhdistys on ollut mm. perustamassa Pohjoismaista Numismaattista Unionia vuonna 1936. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen tarkoitus on sääntöjen mukaan "yhdistää rahain ja mitalien sekä muiden numismatiikan alaan kuuluvien esineiden tutkijoita ja keräilijöitä sekä edistää numismaattista tiedettä ja Suomen mitalitaidetta."

Mitä on numismatiikka

Sana numismatiikka tulee latinan kielen sanasta nummus, joka merkitsee rahaa. Numismatiikka tarkoittaa siis rahatiedettä, joka luokitellaan historian aputieteeksi. Rahoja on ollut olemassa jo noin 2600 vuotta. Ne ovat tärkeä tietolähde historiantutkijoille ja merkityksellinen osa kulttuuriamme, antiikin ajoilta meidän päiviimme asti. Numismatiikka tieteenä on tämän pitkän ajanjakson kuluessa ollut lyötyjen rahojen tutkimista ja niiden historiallisen merkityksen selvittämistä eri näkökulmista katsoen. Numismatiikka on paitsi historiaa, myös talous- ja taidehistoriaa. Numismatiikka ei tutki yksinomaan metallirahoja, vaan tutkimus- ja keräilykohteiden alue on laaja. Sen osoittaa meille seuraava katsaus.

Katsaus rahan historiaan

Metallirahat ovat numismaattisista kohteista vanhimpia. Niitä kerätään ja tutkitaan eniten. Ensimmäiset kolikot lyötiin n. 650 eKr. Lyydiassa, Vähä-Aasiassa. Metallina oli elektron, kullan ja hopean seos. Rahan käyttö yleistyi nopeasti Välimeren maissa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja siirtokuntien alkaessa lyöttää omaa rahaa. Tärkein rahametalli oli hopea, mutta rahoja tehtiin myös kullasta ja kuparista. Ateenan hopeisesta tetradrakmasta (4 drakmaa) tuli 400-luvulla eKr. merkittävin kaupparaha. Aleksanteri Suuren valtakunnan rahat syrjäyttivät sen seuraavalla vuosisadalla. Antiikin Kreikan rahoille on tunnusomaista erittäin korkea taiteellinen taso. Tärkeitä vaiheita rahan historiassa ovat myös roomalaiset hopeadenaarit, Bysantin kultasolidukset ja arabialaisen maailmanvallan hopeiset dirhemit. Kiina ja Eurooppa kehittivät omat rahajärjestelmänsä samoihin aikoihin. Kiinalaiset rahat muistuttivat alussa käyttöesineitä, mm. lapioita ja veitsiä. Myöhemmin rahat saivat pyöreän muodon ja keskelle reiän. Nämä ns. cash-rahat valmistettiin valamalla. Länsi-Euroopassa lyötiin 700-luvulta lähtien pienikokoisia hopeapenninkejä, joita latinan kielessä kutsuttiin denaareiksi. Ristiretkien aikana lisääntynyt kaupankäynti synnytti tarpeen saada entistä suurempia rahayksiköitä. Kultarahoja alettiin lyödä 1200-luvulta alkaen. Edelläkävijöitä olivat ltalian kaupunkivaltiot, Firenze (floriini) ja Venetsia (dukaatti). Uudet hopealöydöt toivat kultarahojen rinnalle vähitellen suurikokoiset hopearahat, joista 1500-luvun alusta lähtien tärkeimmäksi tuli taaleri. Myös uudella ajalla metalliraha koki monia muutoksia. Rahanlyönnin koneellistaminen teki mahdolliseksi entistä suurempien rahamäärien valmistamisen entistä lyhyemmässä ajassa. Rahojen muotokin saatiin täysin symmetriseksi. Setelien ilmestymisen myötä rahan metallisisältöön perustunut arvo menetti merkityksensä. Kultakannasta luovuttiin yleisesti 1930-luvun alun lamavuosina ja useimmissa maissa hopeiset käyttörahat jäivät pois 1970-luvulle siirryttäessä. Nykyisin kolikoita tarvitaan vain vaihtorahoiksi ja automaatteihin. Jalometalleja käytetään ainoastaan juhlarahoissa. 


Numismaattisen keräilyn ja tutkimuksen kohteet

Metallirahat

Metallirahat ovat vanhimpia numismaattisia esineitä. Metallirahalla eli kolikolla tarkoitetaan leimattua metallista maksuvälinettä, jonka kuvat, tekstit, vaakunat, monogrammit ym. ilmaisevat rahan arvosta vastaavan lyöttäjän.

Setelit

Näitä käytettiin ensimmäisenä Kiinassa, Tang Dynastian aikana (618-906). Marco Polon kertomuksen mukaan näitä rahoja kutsuttiin lentäviksi rahoiksi. Pankkiseteli on puolestaan ruotsalainen keksintö. Sen laski liikkeelle Stockholms Banco 1660-luvun alussa. Suomessa setelien anto-oikeus on ollut Suomen Pankilla vuodesta 1811 lähtien. Lisäksi Suomen Yhdyspankilla oli setelien antooikeus vuosina 1866-1892 ja Vaasan Osake Pankilla vuonna 1918.

Mitalit

Italialaiset, 1400-luvun valetut renessanssimitalit loivat mitalitaiteen. Mitali ei ole maksuväline, vaan se on lyöty tai valettu jonkun henkilön tai tapahtuman kunniaksi. Suomen Talousseura lyötti ensimmäisen suomalaisen mitalin vuonna 1799.

Kunniamerkit

Näihin kuuluivat laajasti ymmärrettynä eri ritarikuntien myöntämät ristit ja mitalit, erilaiset muistomerkit ja -mitalit sekä ansio- ja palkintomitalit. Keräilyalaan kuuluvat myös erilaiset merkit, joiden jakajana on julkinen taho. Suomalaiset kunniamerkit syntyivät Suomen itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen meillä käytettiin ensin ruotsalaisia ja sitten venäläisiä kunniamerkkejä.

Poletit

Poletit eli rahakkeet ovat lähinnä yksityisiä, metallisia maksuvälineitä. Suomessa poletteja on käytetty 1700-luvulta lähtien. Esimerkiksi helsinkiläiset tuntevat parhaiten Linnanmäen ja Helsingin kaasulaitoksen poletit.

Muut tilapäiset maksuvälineet

Muut tilapäiset maksuvälineet ovat paperisia, yksityisten liikkeelle laskemia, eräänlaisia rahan vastikkeita. Suomessa tilapäisiä maksuvälineitä on käytetty näkyvimmin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuosina 1859-1860 Krimin sodan jälkimainingeissa, jolloin ilmeni yleistä puutetta vaihtorahasta, ja samasta syystä ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan vuosina, 1915-1918. Tämän toisen jakson maksuvälineet olivat jo hätärahan luonteisia. Hätärahoja valmistettiin, varsinkin Saksassa, ensimmäisen maailmansodan johdosta suunnattomia määriä. Hätärahat ovat myös suosittuja keräilykohteita.

Primitiiviset maksuvälineet

Historia on vielä pidempi kuin metallirahan. Maksuvälineinä on käytetty mm. simpukankuoria, eläinten nahkoja, koruja, metallirenkaita ym. Keskeisin käyttöalue oli eteläinen pallonpuolisko: Afrikka, Aasia ja Oseaania.

Peli- ja laskurahat

Peli- ja laskurahat ovat suosittuja keräilykohteita maissa, joissa niitä on valmistettu runsaasti. Myös rahapainot ja vaa'at kuuluvat numismaattiseen aineistoon.

Numismaattinen kirjallisuus

Numismaattinen kirjallisuus on kaiken tutkimuksen ja keräilyn lähtökohta, ilman tietoa ei keräily ole mielekästä. Numismaattinen kirjallisuus voi myös olla keräilyn kohteena. Keräilijällä voi olla tiedot ja kuvat kaikista olemassa olevista rahoista omistamatta niistä ainuttakaan. Suomenkielistä numismaattista kirjallisuutta on niukasti.

Suomessa käytetyt rahat

Vanhimmat Suomesta tavatut rahat ovat roomalaisia kuparirahoja 100-luvulta jKr- Arkeologisten kaivausten yhteydessä on löydetty Etelä-Pohjanmaalta myös länsi- ja itäroomalaisia kultarahoja, 400-500 -luvuilla lyötyjä soliduksia. Viikinkiretkien aikana maahamme kulkeutui 800-1000 -luvuilla runsaasti arabialaisia, saksalaisia ja anglosaksisia hopearahoja. Näihin aikoihin, 1000-luvulla, Suomessa valmistettiin tiettävästi ensimmäisen kerran rahoja, bysanttilaisten hopearahojen jäljitelmiä. Varsinaisesta rahataloudesta ei kuitenkaan voida vielä puhua, vaan rahat punnittiin kuten muukin arvometalli vaihtokaupan yhteydessä. Rahoja käytettiin myös koruina. Suomen jouduttua Ruotsin yhteyteen, ruotsalaisen rahan käyttö maksuvälineenä yleistyi maassamme. Ruotsalaisen rahajärjestelmän perustana oli markka, joka jakaantui äyreihin, aurtuoihin ja penninkeihin. Uuden ajan alkuun saakka lyötiin rahoiksi pienikokoisia hopeapenninkejä ja -aurtuoita, äyrin ja markan ollessa laskuyksikköinä. Ruotsin rahaa käytettiin pääasiassa Länsi-Suomessa, kun taas ltä-Suomessa, joka kuului Novgorodille, käytettiin venäläistä rahaa. Etelärannikolla ja Karjalan kannaksella kiersi myös Baltian rahoja aina 1500-luvun jälkipuoliskolle asti. Erityisen merkittävänä tapahtumana on pidettävä maamme myöhäiskeskiajan huomattavimpaan kaupunkiin, Turkuun, perustettua rahapajaa. Sen toiminta alkoi 1400-luvun alussa ja jatkui ajoittain aina vuoteen 1558 saakka. Kustaa Vaasa (1521-1560) uudisti Ruotsi-Suomen rahaolot. Suuremmat hopearahat, äyri, markka ja taaleri, otettiin käyttöön. Kustaa Vaasaa seuraavien kuninkaiden aikana ulkomaankauppaan tarkoitettujen taalerien ja vuodesta 1568 lähtien lyötyjen kultarahojen arvo pysyi vakaana. Sen sijaan pienempien rahojen hopeapitoisuutta vähennettiin inflaatioaikoina. Kuparirahojen valmistus aloitettiin vuonna 1624. Vuosina 1644-1776 lyötiin suurikokoisia neliskulmaisia kupariplootuja - suurimmat painoivat lähes 20 kg. Ensimmäiset setelirahat laskettiin liikkeelle 1660-luvulla. Ruotsin raha oli käypää Suomessa aina vuoteen 1840-saakka. Ruotsille tappiollisen sodan seurauksena Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Venäjän raha (1 rupla = 100 kopeekkaa) otettiin käyttöön koko maassa. Se oli ollut käytössä jo 1700-luvulla Venäjän valloittamilla alueilla ltä-Suomessa. Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811, jonka jälkeen Suomi sai omat kopeekka- ja rupla-arvoiset setelinsä. Vuoden 1840 raharealisaatiossa Venäjän raha syrjäytti lopullisesti Ruotsin rahan. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahan, sataan penniin jakautuvan markan, joka vastasi hopearuplan neljäsosaa. Samana vuonna laskettiin liikkeelle ensimmäiset markka-arvoiset setelit ja vuonna 1864 lyötiin ensimmäiset markat ja pennit. Suomen siirryttyä kultakantaan, lyötiin vuonna 1878 ensimmäiset 10- ja 20-markan kultarahat. Vapaussodan aikana, vuonna 1918, rahaolot olivat sekavat. Liikkeellä oli sekä valkoisten että punaisten valmistamien rahojen lisäksi erilaisia kuntien ja yksityisten yritysten painamia tilapäisiä maksuvälineitä. Suomen leijona valloitti nykyisen keskeisen paikkansa vasta vapaussodan jälkeen vahvistetuissa uusissa rahatyypeissä. Hopearahojen käytöstä oli luovuttu. Vuonna 1926 siirryttiin kultakantaan ja lyötiin 100:n ja 200:n markan kultarahat. Kultakannasta kuitenkin luovuttiin jo viisi vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan jälkeen rahahistoriasta mainittakoon setelien leikkaus (1946), maailman ensimmäiset olympiarahat (1951-1952) sekä rahanuudistus (1963).

Numismaattisten kohteiden käsittely

Kokoelman säilyttäminen saattaa olla ongelmallinen asia nykymaailmassa, joka on täynnä erilaisia kemikaaleja ja kaasuja. Oikein säilytettynä kohteiden arvokin säilyy. Säilytyspaikkoja ovat esim. kaapistot, kansiot, kotelot ja pussit. Pehmeästä muovista valmistetut kansiolehdet ovat vahingollisia, samoin siniset juhlarahakotelot, joissa suomalaisia juhlarahoja myydään. Rahat kannattaakin heti poistaa näistä koteloista. Kierron aikana raha yleensä likaantuu. Mikäli raha joutuu maahan tai veteen, se saa pintaansa "vihreää hometta" eli korroosiota. Rahoja ei saa puhdistaa tarpeettomasti. Kovakourainen käsittely tai virheellinen puhdistus voivat tehdä ne lähes arvottomiksi.

Numismaattisen esineen arvo

Rahan tai muun numismaattisen esineen keräilyarvo muodostuu kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Keräilyarvoon vaikuttavat seuraavat tekijät: - kohteen lyönti- ja painosmäärä (paljousaste), - säilynyt ja markkinoilla liikkuva määrä (esiintymisaste), - kuntoluokka (kuluneisuusaste) ja - kysyntä (kiinnostusaste). Rahan ikä ei vaikuta keräilyarvoon. Esimerkiksi 2000 vuotta vanha raha voi olla halvempi kuin 20 vuotta vanha. Rahan koko ja valmistusaine (kulta, hopea, kupari, rauta ym.) vaikuttavat keräilyarvoon. isokokoisia, arvometallista valmistettuja rahoja kysytään eniten.

Museot

Suomessa tieteellinen numismaattinen tutkimus on keskittynyt lähinnä Helsinkiin ja Turkuun. Helsingissä sijaitsevassa Kansallismuseon rahakammiossa on oloissamme ainutlaatuisen suuri ja laadullisesti merkittävä rahakokoeima.

Suomen Numismaattisen Yhdistyksen toiminta

Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki. Tähän valtakunnalliseen yhdistykseen kuuluu jäseniä ympäri Suomea. Yhdistyksen jäsenetuna on neljä-viisi kertaa vuodessa ilmestyvä SNY:n Numismaattinen aikakauslehti.

Yhdistyksen tärkeimmät toimintamuodot

  • Valistus ja julkaisutoiminta numismatiikan alalla. Yhdistys järjestää säännöllisesti esitelmätilaisuuksia, joissa jäsenet kertovat rahojen historiasta sekä luettelointi-, puhdistus- ja säilytystavoista. Lisäksi yhdistys lyöttää mitaleita. Huutokaupat yhdistyksen jäsenille 4 kertaa vuodessa. Niissä keräilijä voi ostaa ja myydä kohteita. Valikoimat ovat erittäin suuret ja vaihtelevat. Rahanäyttelyt ja erilaisiin julkisiin kokoelmiin tutustumiset jäsenien numismatiikan tietämyksen lisäämiseksi.
  • Kerhotoiminta. Mm. Yhdistyksen piirissä toimii aktiivinen antiikinkerho.

Suomen Numismaattinen Yhdistys on lisäksi Suomen Numismaatikkoliitto r.y.:n jäsenyhdistys. Liitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Numismaatikkolehteä, joka kuuluu jäsenetuihin. Lisäksi yhdistyksen jäsenillä on oikeus osallistua sekä ostajina että myyjinä kaikkien liiton jäsenyhdistysten järjestämiin huutokauppoihin.