perjantai
tammi202017

Hinnastot ja kirjallisuus

Rahahinnastoja ja numismaattista kirjallisuutta harrastuksensa tueksi saa tilata Aimo Linkosalmelta  

puh. 0405514012, e-mail aimo.linkosalmi@elisanet.fi


Myös huutokauppojemme yhteydessä on kirjamyyntipiste.

 

Antellin Ainutlaatuinen kirjasarja

Antellin ainutlaatuinen kirjasarja on nyt saatavissa Suomen Numismaattiselta Yhdistykseltä.

Förteckning öfver Antellska Mynstsamlingens i Helsingfors Svenska Mynt I Medeltidsmynt (1908), II Gustaf I:s och Erik XIV:s samt Hertigarne Johan och Carls Mynt (1906).

Antellin rahakokoelman ruotsalaisten rahojen luettelo III Juhana III:nnen, Sigismundin, Kaarle IX:nnen Herttua Juhanan sekä Kustaa II Adolfin rahat (1936) sekä kuvat kaikkiin edelliseen kolmeen osaan, Antellin rahakokoelman ruotsalaisten rahojen luettelo Kristiina ja Kaarle X Kustaa 1632 - 1660 (2009).

Kirjasarja sisältää kaikki Antellin rahakokoelmasta tähän asti ilmestyneet luettelot täydellisinä ja virheettöminä ja lisäksi Tuukka Talvion kirjan H. F. Antell ja Antellin valtuuskunta (1993). Yhteensä 5 kirjaa ja 3 kuvaliitettä.

Kirjasarjaa saa ostaa huutokauppojen yhteydessä Aimo Linkosalmelta hintaan 80 € ja sen voi myös tilata häneltä puhelimitse 040 5514012 tai e-maililla aimo.linkosalmi@elisanet.fi


Kirjasarjan postitus, pakkaus-ja käsittelykulut yhteensä 12 €.

tiistai
marras242015

Ohjeita aloitteleville keräilijöille

Keräilyarvo

Rahan keräilyarvoon vaikuttaa valmistusmäärä ja se kuinka paljon niitä on jäljellä. Kolikoissa on lyöntimäärä ja seteleissä painosmäärä.

Rahan kuluneisuus vaikuttaa arvoon. Kuluneisuus määritellään rahan kuntoluokan avulla. Erittäin hyväkuntoinen vanha keräilyraha voi olla satoja ja jopa tuhansia kertoja arvokkaampi kuin vastaava huonokuntoinen raha.

Kysyntä ja tarjonta vaikuttavat huomattavasti keräilyarvoon. Rahan ikä ei suoraan vaikuta keräilyarvoon. 2000 vuotta vanha raha voi olla halvempi kuin 20 vuotta vanha raha.

Lisäksi rahan arvoon vaikuttavat valmistusaine (kulta, hopea, kupari, pronssi, rauta ym.) sekä rahan koko. Kulta ja hopearahoissa metallin arvo vaikuttaa. Isokokoisista jalometalleista valmistetuilla vanhoilla rahoilla ja suuriarvoisilla seteleillä on kysyntää (poikkeuksen muodostavat eri maiden yleiset inflaatiosetelit).

Minkä arvoisia rahoja tyypillisesti löytyy pöytälaatikoista?

Pieniarvoisia rahoja ja pieniarvoisia seteleitä. Suurin osa näistä on yleensä keräilyarvoltaan halpoja. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, sillä pienen nimellisarvon rahoissa on joukossa myös arvokkaita rahoja. Suuremman nimellisarvon rahoja ja suuria seteleitä löytyy pöytälaatikoista harvemmin muilta kuin keräilijöiltä. Näiden arvo voi joskus olla hyvinkin huomattava.

Suomen Numismaattisen Yhdistyksen arvioinneissa löytyy kuitenkin joka viikko rahoja, joilla on merkittävä jopa huomattava arvo. Myös suuria keräilyharvinaisuuksia on arvioinneistamme löytynyt.

Määrä voi korvata laadun. Yksittäisellä rahalla saattaa olla vain vähäinen arvo ja sen myyminen saattaa siksi olla vaikeaa. Jos tällaisia rahoja kuitenkin on paljon, voi niiden yhteenlaskettu arvo nousta niin suureksi, että niistä saa huutokaupassa myytyinä  kymmeniä tai jopa satoja euroja.

Säilytys

Setelit tulisi säilyttää siten että niihin ei tule taitoksia, sillä jokainen pienikin taitos vähentää setelin arvoa. Lompakon tai kukkaron nahka pilaa rahat, rahoja ei kannata säilyttää näissä.

Rahojen säilytystä varten on olemassa rahalaatikostoja ja erilaisia keräilytarvikkeita kuten koteloita, kansioita, pahvikehyksiä ym. Keräilytarvikkeiden puuttuessa voi rahoja ja seteleitä säilyttää ruskeissa kirjekuorissa suojattuna valolta ja kosteudelta. Erityisesti setelien kanssa tulee varoa että niiden päällä ei ole mitään mikä voisi aiheuttaa niihin painaumia tai taitoksia. Vanhoja kokoelmia on voitu säilyttää vääräntyyppisistä muovista valmistetuista sivuissa. Tällaisten sivujen käyttöä on syytä välttää rahojen säilytyksessä.

Rahoja ei koskaan saa puhdistaa eikä kiillottaa sillä se vähentää niiden keräilyarvoa ja saattaa tehdä rahat jopa arvottomiksi. Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä saa tietoa siitä miten rahat tulisi säilyttää siten, että niiden arvo ei laske.

Miten rahoja tulisi käsitellä?

Rahoja ei pidä puhdistaa sillä puhdistaminen ei paranna vaan ainoastaan laskee rahojen arvoa. Sormissa on aina likaa ja rasvaa joka tarttuu metallirahojen pintaan ja seteleiden paperiin. Keräilytarvikkeissa olevia rahoja ja seteleitä voi käsitellä siten että niiden arvo ei laske.


Rahojen arvo ja myyminen

Suomen Numismaattisessa Yhdistyksessä on ilmainen arviointi – ota yhteyttä.

Jos haluat myydä rahat käypään hintaan niin tarjoamme sitä varten edullisen ja asiantuntevan huutokauppapalvelun. Provisiomme on ainoastaan 10 % myyntisummasta ja valokuvattavista kohteista ei peritä lisämaksua. Huutokauppojemme kautta tavoitat suuren ja asiantuntevan ostajakunnan.

Rahakokoelmat pesänselvityksiä ja vakuutuksia varten arvioimme kohtuullista korvausta vastaan ja pienet kokoelmat arvioimme ilmaiseksi - ota yhteyttä.

Alussa tarvitaan tietoa – hanki ensin kirjallisuutta ja  kysy neuvoa

Suurimmat virheet rahojen keräilyssä tapahtuvat usein silloin kun ostaa jotakin jonka arvoa ei tunne. Huutokaupat ovat rahankeräilyn jälkimarkkina joissa rahoista maksetaan käypä markkina-arvo. Uutena ostetuista rahoista ei usein enää myydessä saa maksamaansa ostohintaa takaisin. Neuvoa voi jokainen kysyä Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä ja meiltä saa myös ostaa kirjoja. Liittymällä jäseneksi saat lisäksi Numismaattisen Aikakauslehden ja voit osallistua huutokauppoihimme.

Ystävällisin terveisin,

Marko Salonen

Toiminnanjohtaja

auctions@snynumis.fi, www.snynumis.fi

Puh. 050 588 1105

 

tiistai
marras242015

Säilytys

Rahakaappi on perinteisin ja kaunein tapa säilyttää vanhoja rahoja. Kaappi voi olla puuta, muovia tai metallia. Nykyisin valtaosa myytävistä rahakaapeista on muovisia. Puisen kaapin voi ostaa käytettynä tai sellaisen voi tehdä itse. Puun tulee olla hapotonta (esim. tammi ei käy) ja aluskankaan mahdollisimman neutraalin väristä luonnonkuitua. Liimoja tulee välttää. Metallinen kaappi voi olla esim. arkistointikäyttöön valmistettu Bisley-kaappi. Aluskankaan sijasta rahakaapeissa voi käyttää Tresmer-kehyksiä, pieniä kovamuovisia koteloita. 

Pienet, diakehyksen kokoiset paperipussit ovat käteviä rahojen kuljetuksessa ja säilytettäessä rahoja pankkilokerossa. Pusseihin voi myös kirjoittaa rahan tiedot ja ne voi säilyttää diojen säilytykseen tarkoitetuissa tiiviissä muovikoteloissa. Haittapuolena pusseissa on rahojen huono nähtävyys, etuna ilmansaasteiden tavoittamattomuus. Parhaita näistä ovat valkaisemattomasta paperista valmistetut, joissa on mahdollisimman vähän liimaussaumoja. 

Muoviset kansiot ja säilytyskotelot ovat tavallisin tapa säilyttää rahoja, mutta samalla myös huonoin. Muovin kemialliset pehmikeaineet irtoavat pitkän säilytyksen aikana ja takertuvat rahaan ryhtyen syövyttämään sitä. Kirjakaupoissa myytävät muovikansiot ovat tuhonneet tuhansia arvokkaita kokoelmia. Rahoja ei pidä säilyttä muovissa, jos ei tiedä miten muoviseos reagoi rahametallin kanssa. Yksikään museo tai julkinen kokoelma ei säilytä rahoja muovikansioissa tai -koteloissa. Setelit on paras säilyttää filatelisteille tarkoitetuissa Visir-lehdissä. 

Kortisto,josta ilmenevät kokoelman rahojen hankintatiedot, kirjallisuusviitteet ja paino tai sarjanumero käy pian välttämättömäksi. Erillisten korttien kirjoittamiselle helpomman vaihtoehdon tarjoaa kortiston pitäminen tietokoneella. Kortistosta ilmenevät monipuoliset tiedot ovat tärkeä turvallisuustekijä esimerkiksi kokoelmaa vakuutettaessa. 

tiistai
marras242015

Puhdistus

Rahaa ei koskaan pidä puhdistaa tarpeettomasti. Huonolla puhdistuksella rahan keräilyarvo alenee, sillä keräilijät kammoavat puhdistettuja ja kiillotettuja rahoja. 

Jos rahassa on irtonaista likaa, voi varovasti yrittää puhdistaa sitä pumpulilla tai mahdollisesti vedellä ja kevyellä saippualiuoksella. Rahaa ei saa hangata tai harjata. Lopuksi raha on kuivattava hyvin. Veden ja saippuan sijasta voi käyttää asetonia ja pumpulia. Asetoni puhdistaa irtonaisen lian ja haihtuu välittömästi jolloin rahaa ei tarvitse kuivata. Asetoni, jota voi ostaa apteekeista, on erityisen tehokas esim. muovikoteloissa olleiden vihertävien hopearahojen puhdistamisessa.

tiistai
marras242015

Mitä on numismatiikka?

Suomen Numismaattinen Yhdistys

Suomen Numismaattinen Yhdistys on perustettu vuonna 1914 ja on maamme vanhin alallaan. Tänään yhdistys on vireä ja elinvoimainen, jäsenmäärältään suurin (noin 1500 jäsentä) ja toiminnaltaan laajapohjaisin. Se on lisäksi ainoa numismaattinen yhdistys, jolla on laajoja kansainvälisiä yhteyksiä. Yhdistys on ollut mm. perustamassa Pohjoismaista Numismaattista Unionia vuonna 1936. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen tarkoitus on sääntöjen mukaan "yhdistää rahain ja mitalien sekä muiden numismatiikan alaan kuuluvien esineiden tutkijoita ja keräilijöitä sekä edistää numismaattista tiedettä ja Suomen mitalitaidetta."

Mitä on numismatiikka

Sana numismatiikka tulee latinan kielen sanasta nummus, joka merkitsee rahaa. Numismatiikka tarkoittaa siis rahatiedettä, joka luokitellaan historian aputieteeksi. Rahoja on ollut olemassa jo noin 2600 vuotta. Ne ovat tärkeä tietolähde historiantutkijoille ja merkityksellinen osa kulttuuriamme, antiikin ajoilta meidän päiviimme asti. Numismatiikka tieteenä on tämän pitkän ajanjakson kuluessa ollut lyötyjen rahojen tutkimista ja niiden historiallisen merkityksen selvittämistä eri näkökulmista katsoen. Numismatiikka on paitsi historiaa, myös talous- ja taidehistoriaa. Numismatiikka ei tutki yksinomaan metallirahoja, vaan tutkimus- ja keräilykohteiden alue on laaja. Sen osoittaa meille seuraava katsaus.

Katsaus rahan historiaan

Metallirahat ovat numismaattisista kohteista vanhimpia. Niitä kerätään ja tutkitaan eniten. Ensimmäiset kolikot lyötiin n. 650 eKr. Lyydiassa, Vähä-Aasiassa. Metallina oli elektron, kullan ja hopean seos. Rahan käyttö yleistyi nopeasti Välimeren maissa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja siirtokuntien alkaessa lyöttää omaa rahaa. Tärkein rahametalli oli hopea, mutta rahoja tehtiin myös kullasta ja kuparista. Ateenan hopeisesta tetradrakmasta (4 drakmaa) tuli 400-luvulla eKr. merkittävin kaupparaha. Aleksanteri Suuren valtakunnan rahat syrjäyttivät sen seuraavalla vuosisadalla. Antiikin Kreikan rahoille on tunnusomaista erittäin korkea taiteellinen taso. Tärkeitä vaiheita rahan historiassa ovat myös roomalaiset hopeadenaarit, Bysantin kultasolidukset ja arabialaisen maailmanvallan hopeiset dirhemit. Kiina ja Eurooppa kehittivät omat rahajärjestelmänsä samoihin aikoihin. Kiinalaiset rahat muistuttivat alussa käyttöesineitä, mm. lapioita ja veitsiä. Myöhemmin rahat saivat pyöreän muodon ja keskelle reiän. Nämä ns. cash-rahat valmistettiin valamalla. Länsi-Euroopassa lyötiin 700-luvulta lähtien pienikokoisia hopeapenninkejä, joita latinan kielessä kutsuttiin denaareiksi. Ristiretkien aikana lisääntynyt kaupankäynti synnytti tarpeen saada entistä suurempia rahayksiköitä. Kultarahoja alettiin lyödä 1200-luvulta alkaen. Edelläkävijöitä olivat ltalian kaupunkivaltiot, Firenze (floriini) ja Venetsia (dukaatti). Uudet hopealöydöt toivat kultarahojen rinnalle vähitellen suurikokoiset hopearahat, joista 1500-luvun alusta lähtien tärkeimmäksi tuli taaleri. Myös uudella ajalla metalliraha koki monia muutoksia. Rahanlyönnin koneellistaminen teki mahdolliseksi entistä suurempien rahamäärien valmistamisen entistä lyhyemmässä ajassa. Rahojen muotokin saatiin täysin symmetriseksi. Setelien ilmestymisen myötä rahan metallisisältöön perustunut arvo menetti merkityksensä. Kultakannasta luovuttiin yleisesti 1930-luvun alun lamavuosina ja useimmissa maissa hopeiset käyttörahat jäivät pois 1970-luvulle siirryttäessä. Nykyisin kolikoita tarvitaan vain vaihtorahoiksi ja automaatteihin. Jalometalleja käytetään ainoastaan juhlarahoissa. 


Numismaattisen keräilyn ja tutkimuksen kohteet

Metallirahat

Metallirahat ovat vanhimpia numismaattisia esineitä. Metallirahalla eli kolikolla tarkoitetaan leimattua metallista maksuvälinettä, jonka kuvat, tekstit, vaakunat, monogrammit ym. ilmaisevat rahan arvosta vastaavan lyöttäjän.

Setelit

Näitä käytettiin ensimmäisenä Kiinassa, Tang Dynastian aikana (618-906). Marco Polon kertomuksen mukaan näitä rahoja kutsuttiin lentäviksi rahoiksi. Pankkiseteli on puolestaan ruotsalainen keksintö. Sen laski liikkeelle Stockholms Banco 1660-luvun alussa. Suomessa setelien anto-oikeus on ollut Suomen Pankilla vuodesta 1811 lähtien. Lisäksi Suomen Yhdyspankilla oli setelien antooikeus vuosina 1866-1892 ja Vaasan Osake Pankilla vuonna 1918.

Mitalit

Italialaiset, 1400-luvun valetut renessanssimitalit loivat mitalitaiteen. Mitali ei ole maksuväline, vaan se on lyöty tai valettu jonkun henkilön tai tapahtuman kunniaksi. Suomen Talousseura lyötti ensimmäisen suomalaisen mitalin vuonna 1799.

Kunniamerkit

Näihin kuuluivat laajasti ymmärrettynä eri ritarikuntien myöntämät ristit ja mitalit, erilaiset muistomerkit ja -mitalit sekä ansio- ja palkintomitalit. Keräilyalaan kuuluvat myös erilaiset merkit, joiden jakajana on julkinen taho. Suomalaiset kunniamerkit syntyivät Suomen itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen meillä käytettiin ensin ruotsalaisia ja sitten venäläisiä kunniamerkkejä.

Poletit

Poletit eli rahakkeet ovat lähinnä yksityisiä, metallisia maksuvälineitä. Suomessa poletteja on käytetty 1700-luvulta lähtien. Esimerkiksi helsinkiläiset tuntevat parhaiten Linnanmäen ja Helsingin kaasulaitoksen poletit.

Muut tilapäiset maksuvälineet

Muut tilapäiset maksuvälineet ovat paperisia, yksityisten liikkeelle laskemia, eräänlaisia rahan vastikkeita. Suomessa tilapäisiä maksuvälineitä on käytetty näkyvimmin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuosina 1859-1860 Krimin sodan jälkimainingeissa, jolloin ilmeni yleistä puutetta vaihtorahasta, ja samasta syystä ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan vuosina, 1915-1918. Tämän toisen jakson maksuvälineet olivat jo hätärahan luonteisia. Hätärahoja valmistettiin, varsinkin Saksassa, ensimmäisen maailmansodan johdosta suunnattomia määriä. Hätärahat ovat myös suosittuja keräilykohteita.

Primitiiviset maksuvälineet

Historia on vielä pidempi kuin metallirahan. Maksuvälineinä on käytetty mm. simpukankuoria, eläinten nahkoja, koruja, metallirenkaita ym. Keskeisin käyttöalue oli eteläinen pallonpuolisko: Afrikka, Aasia ja Oseaania.

Peli- ja laskurahat

Peli- ja laskurahat ovat suosittuja keräilykohteita maissa, joissa niitä on valmistettu runsaasti. Myös rahapainot ja vaa'at kuuluvat numismaattiseen aineistoon.

Numismaattinen kirjallisuus

Numismaattinen kirjallisuus on kaiken tutkimuksen ja keräilyn lähtökohta, ilman tietoa ei keräily ole mielekästä. Numismaattinen kirjallisuus voi myös olla keräilyn kohteena. Keräilijällä voi olla tiedot ja kuvat kaikista olemassa olevista rahoista omistamatta niistä ainuttakaan. Suomenkielistä numismaattista kirjallisuutta on niukasti.

Suomessa käytetyt rahat

Vanhimmat Suomesta tavatut rahat ovat roomalaisia kuparirahoja 100-luvulta jKr- Arkeologisten kaivausten yhteydessä on löydetty Etelä-Pohjanmaalta myös länsi- ja itäroomalaisia kultarahoja, 400-500 -luvuilla lyötyjä soliduksia. Viikinkiretkien aikana maahamme kulkeutui 800-1000 -luvuilla runsaasti arabialaisia, saksalaisia ja anglosaksisia hopearahoja. Näihin aikoihin, 1000-luvulla, Suomessa valmistettiin tiettävästi ensimmäisen kerran rahoja, bysanttilaisten hopearahojen jäljitelmiä. Varsinaisesta rahataloudesta ei kuitenkaan voida vielä puhua, vaan rahat punnittiin kuten muukin arvometalli vaihtokaupan yhteydessä. Rahoja käytettiin myös koruina. Suomen jouduttua Ruotsin yhteyteen, ruotsalaisen rahan käyttö maksuvälineenä yleistyi maassamme. Ruotsalaisen rahajärjestelmän perustana oli markka, joka jakaantui äyreihin, aurtuoihin ja penninkeihin. Uuden ajan alkuun saakka lyötiin rahoiksi pienikokoisia hopeapenninkejä ja -aurtuoita, äyrin ja markan ollessa laskuyksikköinä. Ruotsin rahaa käytettiin pääasiassa Länsi-Suomessa, kun taas ltä-Suomessa, joka kuului Novgorodille, käytettiin venäläistä rahaa. Etelärannikolla ja Karjalan kannaksella kiersi myös Baltian rahoja aina 1500-luvun jälkipuoliskolle asti. Erityisen merkittävänä tapahtumana on pidettävä maamme myöhäiskeskiajan huomattavimpaan kaupunkiin, Turkuun, perustettua rahapajaa. Sen toiminta alkoi 1400-luvun alussa ja jatkui ajoittain aina vuoteen 1558 saakka. Kustaa Vaasa (1521-1560) uudisti Ruotsi-Suomen rahaolot. Suuremmat hopearahat, äyri, markka ja taaleri, otettiin käyttöön. Kustaa Vaasaa seuraavien kuninkaiden aikana ulkomaankauppaan tarkoitettujen taalerien ja vuodesta 1568 lähtien lyötyjen kultarahojen arvo pysyi vakaana. Sen sijaan pienempien rahojen hopeapitoisuutta vähennettiin inflaatioaikoina. Kuparirahojen valmistus aloitettiin vuonna 1624. Vuosina 1644-1776 lyötiin suurikokoisia neliskulmaisia kupariplootuja - suurimmat painoivat lähes 20 kg. Ensimmäiset setelirahat laskettiin liikkeelle 1660-luvulla. Ruotsin raha oli käypää Suomessa aina vuoteen 1840-saakka. Ruotsille tappiollisen sodan seurauksena Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Venäjän raha (1 rupla = 100 kopeekkaa) otettiin käyttöön koko maassa. Se oli ollut käytössä jo 1700-luvulla Venäjän valloittamilla alueilla ltä-Suomessa. Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811, jonka jälkeen Suomi sai omat kopeekka- ja rupla-arvoiset setelinsä. Vuoden 1840 raharealisaatiossa Venäjän raha syrjäytti lopullisesti Ruotsin rahan. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahan, sataan penniin jakautuvan markan, joka vastasi hopearuplan neljäsosaa. Samana vuonna laskettiin liikkeelle ensimmäiset markka-arvoiset setelit ja vuonna 1864 lyötiin ensimmäiset markat ja pennit. Suomen siirryttyä kultakantaan, lyötiin vuonna 1878 ensimmäiset 10- ja 20-markan kultarahat. Vapaussodan aikana, vuonna 1918, rahaolot olivat sekavat. Liikkeellä oli sekä valkoisten että punaisten valmistamien rahojen lisäksi erilaisia kuntien ja yksityisten yritysten painamia tilapäisiä maksuvälineitä. Suomen leijona valloitti nykyisen keskeisen paikkansa vasta vapaussodan jälkeen vahvistetuissa uusissa rahatyypeissä. Hopearahojen käytöstä oli luovuttu. Vuonna 1926 siirryttiin kultakantaan ja lyötiin 100:n ja 200:n markan kultarahat. Kultakannasta kuitenkin luovuttiin jo viisi vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan jälkeen rahahistoriasta mainittakoon setelien leikkaus (1946), maailman ensimmäiset olympiarahat (1951-1952) sekä rahanuudistus (1963).

Numismaattisten kohteiden käsittely

Kokoelman säilyttäminen saattaa olla ongelmallinen asia nykymaailmassa, joka on täynnä erilaisia kemikaaleja ja kaasuja. Oikein säilytettynä kohteiden arvokin säilyy. Säilytyspaikkoja ovat esim. kaapistot, kansiot, kotelot ja pussit. Pehmeästä muovista valmistetut kansiolehdet ovat vahingollisia, samoin siniset juhlarahakotelot, joissa suomalaisia juhlarahoja myydään. Rahat kannattaakin heti poistaa näistä koteloista. Kierron aikana raha yleensä likaantuu. Mikäli raha joutuu maahan tai veteen, se saa pintaansa "vihreää hometta" eli korroosiota. Rahoja ei saa puhdistaa tarpeettomasti. Kovakourainen käsittely tai virheellinen puhdistus voivat tehdä ne lähes arvottomiksi.

Numismaattisen esineen arvo

Rahan tai muun numismaattisen esineen keräilyarvo muodostuu kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Keräilyarvoon vaikuttavat seuraavat tekijät: - kohteen lyönti- ja painosmäärä (paljousaste), - säilynyt ja markkinoilla liikkuva määrä (esiintymisaste), - kuntoluokka (kuluneisuusaste) ja - kysyntä (kiinnostusaste). Rahan ikä ei vaikuta keräilyarvoon. Esimerkiksi 2000 vuotta vanha raha voi olla halvempi kuin 20 vuotta vanha. Rahan koko ja valmistusaine (kulta, hopea, kupari, rauta ym.) vaikuttavat keräilyarvoon. isokokoisia, arvometallista valmistettuja rahoja kysytään eniten.

Museot

Suomessa tieteellinen numismaattinen tutkimus on keskittynyt lähinnä Helsinkiin ja Turkuun. Helsingissä sijaitsevassa Kansallismuseon rahakammiossa on oloissamme ainutlaatuisen suuri ja laadullisesti merkittävä rahakokoeima.

Suomen Numismaattisen Yhdistyksen toiminta

Suomen Numismaattisen Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki. Tähän valtakunnalliseen yhdistykseen kuuluu jäseniä ympäri Suomea. Yhdistyksen jäsenetuna on neljä-viisi kertaa vuodessa ilmestyvä SNY:n Numismaattinen aikakauslehti.

Yhdistyksen tärkeimmät toimintamuodot

  • Valistus ja julkaisutoiminta numismatiikan alalla. Yhdistys järjestää säännöllisesti esitelmätilaisuuksia, joissa jäsenet kertovat rahojen historiasta sekä luettelointi-, puhdistus- ja säilytystavoista. Lisäksi yhdistys lyöttää mitaleita. Huutokaupat yhdistyksen jäsenille 4 kertaa vuodessa. Niissä keräilijä voi ostaa ja myydä kohteita. Valikoimat ovat erittäin suuret ja vaihtelevat. Rahanäyttelyt ja erilaisiin julkisiin kokoelmiin tutustumiset jäsenien numismatiikan tietämyksen lisäämiseksi.
  • Kerhotoiminta. Mm. Yhdistyksen piirissä toimii aktiivinen antiikinkerho.

Suomen Numismaattinen Yhdistys on lisäksi Suomen Numismaatikkoliitto r.y.:n jäsenyhdistys. Liitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Numismaatikkolehteä, joka kuuluu jäsenetuihin. Lisäksi yhdistyksen jäsenillä on oikeus osallistua sekä ostajina että myyjinä kaikkien liiton jäsenyhdistysten järjestämiin huutokauppoihin.