Rooman keisariajan rahat

Alkusanat

SNY:n antiikin kerho havaitsi, että Suomesta ei löydy julkaistuna oikeastaan mitään keisariajan Rooman rahoista. Tärkein alan perusteos ”Roman Imperial Coins” (RIC) on kymmenosainen teossarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1923 ja viimeinen vasta vuonna 1994. Tähän mennessä tosin ensimmäisestä osasta ehti ilmestyä jo uudistettu laitos. Tämän teoksen tekstiosa sisältää perustavaa laatua olevan tiedon Rooman keisariajan rahoista ja luettelo-osan avulla voidaan tunnistaa kaikki Rooman keisariajan rahat.

Kerhon jäsenet päättivät vuonna 1979 laatia suomenkielisen tekstin Rooman keisariajan rahoista, ja työryhmä Lindqvist, Grandell, Kemppinen otti tehtävän harteilleen, vaikka RIC oli päätöstä tehtäessä vielä keskeneräinen. Alkuun päästiin lainaamalla teos kerrallaan kansallismuseon rahakammion kirjahyllystä. Tietoa täydennettiin myös muista lähteistä (ks. Kirjallisuusluettelo), koska RIC:n kirjoittajat olettivat lukijalta melko laajaa perustietämystä.

Teksti on ollut ”raakaversiona” vain kerhon jäsenten käytettävissä, ja paperille tulostettuna sitä on 177 arkkia. Tämä versio on nyt tarjolla SNY:n kotisivulla. Tekstin saattaminen painokelpoiseen muotoon edellyttää toimituksellista ammattitaitoa. Tässä muodossa kuitenkin sisältö tarjotaan laajemmalle yleisölle, ja kuten kaikkeen internetissä esiintyvään materiaaliin, myös tähän on syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä.

Koska teksti on kirjoitettu usean vuoden aikana ja alkuperäisessä asussa on käytetty joitakin erikoismerkkejä (mm. kreikkalaisia kirjaimia), saattaa siinä olla tässä muodossa joitakin virheitä, jotka pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan, ja siinä odotamme lukijoilta palautetta. Taulukoita ja kuvia on mahdollista lisätä myöhemmin, mutta kirjallisuudessa ne ovat tarjolla myös vieraita kieliä vain hieman osaaville, ja niiden julkaiseminen edellyttää tekijänoikeuksien kunnioittamista. Tekstissä on henkilöiden ja paikkojen nimet pyritty esittämään alkuperäisessä muodossa, ellei nimelle ole vakiintunut suomenkielistä muotoa (esim. Rooma tai Konstantinus). Kaupunkien nimissä käytäntö on tosin horjuvaa: toisinaan esitetään nimi antiikin aikaisessa muodossa ja välillä nykyisessä muodossa. Selityksenä pidettäköön kaupungin löytämistä nykyisiltä kartastoilta. Aivan viime vuosina on julkaistu teoksia suomeksi Rooman keisariajasta, joten taustamateriaalia on tarjolla ja tietyt termit ovat vakiintuneet.

Ajoitukset olen pyrkinyt merkitsemään mahdollisimman tarkkaan ja ne perustuvat luotettavimpiin lähteisiin. Joissakin tapauksissa eri lähteet poikkeavat merkittävästi toisistaan, eikä ole ollut helppoa valita, mihin tietoon kulloinkin luottaa.

Helsingissä 3.3.2005,

Pekka Kemppinen

SNY:n antiikin kerhon pj.

Tähän on lisätty osuus uudistetun II osan ilmetyyttyä, ja tekstiä on jonkun verran korjattu.

Taulukoita on myös selvennetty.

Helsingissä 3.2.2010.

RIC I

Metallit

Rooman keisarikunnassa käytettiin aluksi neljänlaista metallia rahojen valmistuksessa: kultaa, hopeaa, aurikalkumia ja kuparia.

Kulta säilyi koko ajan hyvin puhtaana ja lisäaineita käytettiin vain kestävyyden aikaansaamiseksi. (Kuitenkin 200- luvulla lyödyissä aureuksissa on havaittu harvinaisen runsaasti hopeaa.)

Hopeapitoisuus sen sijaan oli hyvin vaihteleva. Aina Gallienuksen hallituskaudelle asti hopeaa huononnettiin, kunnes kupariset rahat vain hopeoitiin. Augustuksen aikana hopea oli melkein puhdasta (98 - 99%). Claudiuksen aikana huononeminen oli vähäistä, mutta vuonna 63 Nero sekä kevensi rahaa että lisäsi epäpuhtauden 10 prosenttiin. Tällaisena järjestelmä säilyi pienin muutoksin aina Commoduksen päiviin asti, jolloin hopeapitoisuus laski 72 prosentista 67 prosenttiin. Jo Septimius Severuksen aikana oli joissakin rahoissa vain 43 prosenttia hopeaa. Caracallan ajasta alkaen pitoisuus vaihteli huomattavasti, mutta hopean osuus pysyi 58 ja 33 prosentin välillä.

Aurikalkum on lejeerinki, jossa on neljä osaa kuparia ja yksi osa sinkkiä. (Nykyisin tällaista metallia nimitetään messingiksi.) Augustuksen rahojen analyysi osoittaa metallin koostuneen 78 - 72 prosenttia kuparista ja 22 - 28 prosenttia sinkistä. Myöhemmin koostumukseen lisättiin myös tinaa ja lyijyä ja suhteet vaihtelivat melkoisesti. Sinkki, joka antaa metallille kullankeltaisen värin, väheni vähitellen ja loppui kokonaan 200- luvulla. Tämä sinkitönkin metalli pyrittiin pitämään kullankeltaisena, joten nimitys aurikalkum kattaa myös keltapronssin.

Kupari puhtaana tai melkein puhtaana ilmestyi järjestelmään vasta vuonna 23 eKr. Näin muodostui kaksimetallinen vaihtorahajärjestelmä, joka oli Augustuksen rahareformin näkyvin piirre. Usein näitä perusmetalleja on nimitettävä yhteisellä termillä, ja alkuperäisen nimityksen vuoksi tässä teoksessa käytetään termiä AE. Tarkkaan ottaen tämä merkitsee pronssia, mutta termi on ytimekäs ja se on vakiintunut tähän käyttöön.

Arvot ja painot

Kultaa lyötiin kahtena arvona: denarius aureus ja quinarius aureus. Tasavallan loppuaikoina kultarahaa ei käytetty säännöllisesti. Varhaisimmat kultarahat olivat 60, 40 ja 20 sestertiusta. Vuoden 84 eKr vaiheilla denarius aureus ei ollut suoranaisesti tietty määrä sestertiuksia vaan 25 hopeadenaria. Julius Caesarin aikaan lyötiin suuri määrä aureuksia, joiden pohjalle rakentui Augustuksen kultaraha.

Hopearahat olivat kultarahan tapaan: denarius argenteus ja quinarius argenteus. Näitä (ja myös sestertiusta) oli lyöty jo pitkään, denaria noin 4 gramman painoisena. Nero kevensi denarin noin 3,4 grammaan, jollaisena se säilyi syrjäytymiseensä asti Gordianus III:n hallituskaudelle.

Denari on yhdistävä lenkki tasavallan ja keisarikunnan rahajärjestelmissä. Viiden vuosisadan ajan se pysyi merkittävässä asemassa.

Quinariusta ei lyöty koskaan suuria määriä, joten tämä pieni raha on harvinainen. Tasavallan lopulla ja keisarikunnan alussa jalometallirahat olivat eri valuuttaa kuin AE sekä tyyppivalikoimastaan että eri rahapajaolosuhteistaan johtuen.

Kaksimetallinen rahajärjestelmä oli Augustuksen huomattavin rahauudistus. Se muodosti mallin, jolle senaatin raha perustui 250 vuotta. Tämän rahan luonteen ja tärkeyden ymmärtämiseksi on tarpeen kerrata AE:n aiempaa kehitystä, joka johti Augustuksen järjestelmän käyttöön ottoon.

Rooma omaksui, toisin kuin Kreikka, pronssirahakannan, johon se luotti jopa maailmanvaltana, huolimatta siitä, että sillä oli hallussaan sekä kullan että hopean markkinat.

Rooman varhaisin rahan perusyksikkö oli as, jonka osat olivat semis (1/2), triens (1/3), quadrans (1/4), sextans (1/6) ja uncia (1/12). Aluksi as painoi osco-latinalaisen naulan (273g). Se pieneni kuitenkin, kunnes noin vuonna 81 eKr se oli noin 13 gamman painoinen ja jäi pois valmistuksesta 60 vuodeksi.

Maakunnissa lyötiin kuitenkin paljon pronssirahaa, joka muodosti luonnollisen siirtymän tasavallan assista Augustuksen assiin.

Noin vuonna 40 eKr rahaa lyötiin Galliassa eri kokoisina, Markus Antonius lyötti idässä kuuden kokoisia pronssirahoja, joissa oli arvomerkintänä kreikkalainen kirjain: delta, gamma, beeta ja alfa sekä symboli S tai kaksi pistettä. Suurin näistä on sestertius, koska samassa rahassa esiintyy sekä merkintä delta että HS. Muut ovat 3, 2, 1 ja ½ assia.

Tähän järjestelmään perustui senaatin raha vuonna 23 eKr, josta Augustus valitsi neliarvoisen järjestelmän. Tässä kukin yksikkö oli kaksi lähinnä pienempää yksikköä. Valitsemalla aurikalkumin suurempien rahojen metalliksi Augustus vältti sestertiuksen kasvun liian kookkaaksi, mutta dupondius ja as tulivat lähes samankokoisiksi. As ja quadrans olivat kuparia, ja harvemmin lyöty semis aurikalkumia.

As painoi keskimäärin 11 grammaa ja sestertius 27 grammaa, mutta painoon ei kiinnitetty kovin huomiota.

Keisarikunnan rahajärjestelmä oli noin 250 vuoden ajan:

Kulta denarius aureus 8g 25 den

quinarius aureus 4g 12,5 den

Hopea denarius argenteus 4g 16 as

quinarius argenteus 2g 8 as

Aurikalkum sestertius 27g 4 as

dupondius 14g 2 as

Kupari as 11g

quadrans 3g 1/4 as

Augustuksen järjestelmän kehitys ja rappio

Augustuksen ja hänen välittömien seuraajien ajalta on huomattava, että vuonna 7 eKr lyötiin kuparidupondiuksia. Tämä oli erikoistapaus, joka ei toistunut. Lugdunumissa lyötiin "alttari"-sarja, joka vastaa Roomassa lyötyä rahaa, ja sen lisäksi siellä lyötiin aurikalkum-semissejä. Tiberius, Caius ja Claudius lyöttivät ylipainoisia sestertiuksia ja dupondiuksia. Ilmeisesti aurikalkumin arvo aleni, tai assia ei haluttu pienentää.

Senaatin rahapaja suljettiin Claudiuksen hallituskauden lopulla ja avattiin vasta vuonna 63, jolloin Nero suoritti täydellisen rahauudistuksen: aureus keveni noin 7 grammaan ja denari noin 3,5 grammaan, AE- rahat lyötiin kaikki aurikalkumista, mutta samalla lyötiin as, semissis ja quadrans myös kuparista. Tämä hankala AE- järjestelmä hävisi heti Neron jälkeen. Augustuksen AE-järjestelmä säilyi Gallienuksen hallituskaudella tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. Satunnaisia poikkeamia järjestelmästä esiintyi Commoduksen hallituskaudelle asti. Commodus antoi sestertiuksen huonontua ja kutistua, ja siitä tuli pääasiallinen pikkuraha. Septimius Severuksen runsaasta rahanlyönnistä huolimatta hänen AE- rahat ovat jo harvinaisia.

Metallin huononemisesta johtuen dupondius ja as olivat vaikeasti erotettavissa toisistaan muutoin kuin dupondiukselle vakiintuneen keisarin muotokuvan sädekruunun avulla. Commoduksen hallituskaudella alkanut rahan arvon aleneminen vaikutti sestertiukseen ja muihin AE- rahoihin. Näiden painoon suhtauduttiin niin huolimattomasti, että 200- luvun alkupuolen dupondiusta on vaikea erottaa assista.

Vuonna 214 Caracalla lisäsi järjestelmään uuden hopearahan, joka yleensä tunnetaan antoninianuksena. Tämä nimi esiintyy Bonosuksen siteeraamassa kirjeessä. Raha painoi aluksi noin 5 grammaa ja sen hopeapitoisuus oli noin 55 prosenttia. Metalli oli käytännöllisesti katsoen sama kuin denareilla, mutta paino oli vain noin 1,5- kertainen. Antoninianuksella on keisarin muotokuvassa aina sädekruunu ja keisarinnan muotokuvassa kuunsirppi. Näin ollen on pidetty perusteltuna olettaa antoninianuksen olleen kahden denarin arvoinen. Suhde aureukseen on hieman ongelmallinen, mutta ehkä kullan ja hopean välinen suhde ei enää ollut yhtä kiinteä kuin aiemmin.

Antoninianuksen jatkohistoria on merkittävä. Elagabalus huononsi hopeaa edeltäjiään enemmän, mutta lopetti antoninianuksen lyönnin. Alexander Severus paransi hopeaa ja pienensi aureusta, jolloin palautui entinen suhde 25 denaria per aureus. Pupienus ja Balbinus elvyttivät antoninianuksen lyönnin, ja Gordianus III lopetti denarin säännöllisen lyönnin. Philippuksen ja Gallienuksen hallituskausien välillä denaria lyötiin vain satunnaisesti.

Trajanus Decius kokeili uutta pronssirahaa, jota nimitetään kaksoissestertiukseksi. Tämä painaa noin 34 grammaa ja siinä keisarin muotokuvassa on sädekruunu.

Rooman naula

Uusroomalainen naula otettiin käyttöön vuonna 286 eKr, ja sitä käytettiin aluksi osco-latinalaisen naulan rinnalla. Se pysyi vakiona aina 300- luvulle asti. Uusroomalaisen naulan paino vaihteli 327,45 grammasta 322,56 grammaan. Rahareformien yhteydessä esiintyvissä asiakirjoissa on mainintoja siitä, kuinka monta rahaa on lyötävä naulasta metallia. Näinä aikoina lyötyjen rahojen perusteella naulan paino on 327,45 grammaa.

Rahakkeet yms

Roomassa oli käytössä myös rahan näköisiä esineitä, jotka eivät kuulu rahajärjestelmään.

Mitali on tiettyyn tarkoitukseen valmistettu rahan näköinen esine. Termiä on käytetty joidenkin suurikokoisten rahojen yhteydessä, vaikka ne voivat olla myös denarin tai aureuksen monikertoja. Sen sijaan Hadrianuksen ja Commoduksen hallituskausien välillä valmistettiin kookkaita pronssimitaleita, joita ei vaihtelevan kokonsa mukaan voida luokitella rahoiksi.

Rahake (tessera) ei ollut käypä raha, vaan erilaisissa tilaisuuksissa käytetty pääsylippu. Ne ovat pienien AE- rahojen kokoisia, mutta niistä puuttuvat sekä merkintä SC että keisarin muotokuva. Tyylistä ja työn laadusta päätellen ne ajoittuvat enimmäkseen Domitianuksen hallituskaudelta Marcus Aureliuksen hallituskaudelle.

Väärennökset

Väärennökset kiusaavat sekä tutkijaa että keräilijää. Ellei rahan autenttisuus ole varma, se ei kelpaa johtopäätöksiin.

Väärennöksiä on kahdenlaisia: väärä raha ja nykyaikainen jäljitelmä.

Aina kun jokin esine saavuttaa arvostusta, sitä pyritään jäljittelemään. Antiikin aikana väärää rahaa tehtiin etupäässä valamalla, ja muotteja onkin säilynyt. Hopearahoja jäljiteltiin käyttämällä halvempaa metallia ja hopeointia. Metallia huononnettiin rahapajoissakin.

Nykyaikaisiin väärennöksiin kuuluu monenlaisia rahan jäljitelmiä. Renessanssin aikana kopioitiin antiikin rahoja niiden kauneuden takia. Keräilyn yleistymisen myötä antiikin rahan jäljittelystä tuli tuottava liikeyritys. Myös turisteja varten on alettu valmistaa hyvinkin tökeröitä jäljitelmiä.

Kaikkien väärennösten paljastamiseen ei ole yleispätevää sääntöä, mutta kokemus on paras opettaja. Muutama havainto eri väärennösryhmistä auttanee alkuun.

Väärillä leimasimilla lyödyt rahat

Paduassa 1500- luvulla elänyt Giovanni Cavino teki noin 120 erilaista "sestertiusta" ns. kahdentoista keisarin ajoilta (Julius Caesarista Domitianukseen). Näitä "paduaneja" esiintyy myyntiluetteloissa silloin tällöin, ja niitäkin on jäljitelty. Ne ovat liian pyöreitä ja säännöllisiä, reunat ovat tasaiset ja aihio on liian ohut.

Toinen etevä rahanjäljentäjä oli Karl Becker, joka kaiversi vuosina 1815 - 1825 yli 600 leimasinta. "Beckerin" tunnistamiseen tarvitaan tunnettu vertailukappale esim. museon kokoelmista. Myös Becker teki liian hienoa työtä, ja jäljennösten reliefi on korkeampi kuin aidoissa rahoissa.

Viime aikoina on valmistettu hyvin eteviä väärennöksiä, joita tutkijan ja keräilijän on vaikea varoa muutoin kuin suuntaamalla hankintansa takuulla luotettaviin lähteisiin.

Jokunen tekele selviää niiden mahdottomilla yhdistelmillä.

Valetut rahat

Tavallisin väärennös on tehty valamalla aidon rahan avulla tehdyllä muotilla. Valuaukko ja muottien sauma on yleensä korjailtu viilaamalla. Valumenetelmästä johtuvia virheitä on saatettu korjailla kaivertimilla. Myös patinaa on pyritty väärentämään.

Muunnetut rahat

Varsinkin kuparirahat ovat löydettäessä niin lian peitossa tai syöpyneitä, että alkuperäistä pintaa ei saada esiin. Tällöin tulee houkutus parantaa tulosta kaivertamalla kuvioita ja tekstiä selkeämmäksi. Pahimmassa tapauksessa tällöin tavallinen raha muunnetaan harvinaiseksi.

Kahden eri puolilta kuluneen rahan yhdistäminen vaatii ammattimiehen taitoja, mutta tällaisiakin esiintyy.

Elektrotyypit

Elektrotypiaa käytetään rahojen kopioimiseen mm. museoissa. Pinta on täsmälleen samanlainen kuin alkuperäisessä rahassa, mutta paino on yleensä pienempi ja syrjässä on sauma.

Yleisjohdanto

Keisarin rahan alkuperä

Augustuksen ja häntä seuranneiden keisarien rahajärjestelmä muodostui tasavallan aikana kehittyneelle perustalle. Pomponiuksen mukaan vuonna 289 EKr perustettiin kullan, hopean ja kuparin kolmemiehinen neuvosto, jonka tehtäviin kuului valvoa metallien tuotantoa. Näille virkamiehille tuli myöhemmin vastuu rahanlyönnistä. Julius Caesar lisäsi neuvostoon neljännen miehen. Augustus palautti määrän aluksi kolmeen, mutta lisäsi määrän vuonna 5 eKr jälleen neljään.

Rooman rahapaja jatkoi toimintaansa Juno Monetan temppelissä. Pajan toiminta oli tosin keskeytynyt vuoden 40 eKr tienoilla Julius Caesarin kuoltua. Lyötyään Antoninuksen Octavianus pyrki avaamaan Rooman rahapajan nopeasti uudelleen. Tämä tapahtui mahdollisesti jo vuonna 28 - 27 eKr. Rooman paja löi runsaasti kulta- ja hopearahaa suuren osan Augustuksen hallituskautta sekä Gaiuksen, Claudiuksen ja Neron koko hallituskauden. Pronssirahan tuotanto keskeytyi tai laimeni vain vuosina 54 - 62, vaikkei se ollut järjestelmällisen säännöllistä.

Tasavallan viimeisinä vuosina alkanut rahanlyönnin hajasijoitus jatkui vielä keisarikaudella. Augustus avasi rahapajoja tarpeen mukaan Espanjassa, Galliassa, Kreikassa ja Aasiassa. Hänen oli pakko yhdentää ja vakaannuttaa rahajärjestelmää, mitä hänen seuraajansa jatkoivat. Maakuntien rahapajoja saatettiin kuitenkin käyttää jalometallirahojenkin lyöntiin strategisen tarpeen mukaan. Muulloin nämä palvelivat lähintä ympäristöään pikkurahan tarpeen tyydyttämiseksi. Nemausus ja Lugdunum toimivat ajoittain Rooman tukena pronssirahan lyönnissä.

Rahajärjestelmän jatkuvuus perustui kahteen pääelementtiin: kulta- aureukseen ja hopeadenariin. Denari painoi aluksi 4,5 grammaa ja vakiintui pian noin 4 grammaan. Kultarahaa alettiin lyödä vasta Hannibalin sodan aikana. Aureus syntyi Sullan aikana ja oli käytössä myöhemmin taas Pompeiuksen aikana. Suhde 25 denaria per aureus vakiintui Julius Caesarin aikana, jolloin paino vakiintui 8 grammaan.

Vain AE- raha muuttui keisarikunnan alussa. Assia oli tuskin lyöty vuoden 80 eKr jälkeen, ja vasta Julius Caesar kokeili aurikalkumia rahoissa mahdollisesti Mediolanumin rahapajassa. Kun Augustus vihdoin saattoi kääntää huomiotaan pikkurahan tuotantoon, hän lyötti aurikalkumista sestertiuksia ja dupondiuksia sekä kuparista asseja ja pienempiä rahoja. Näitä löi Rooman rahapaja ja niihin merkittiin kirjaimet SC osoittamaan, että senaatilla oli ainakin nimellinen valvonta AE- rahan lyönnissä. Jalometallirahan lyöntiä valvoi keisari itse.

Rooma oli aloittanut Etelä-Italian mallin mukaan kreikkalaismallisen didrachman lyönnillä ja pikkurahana oli kuparinen as ja sen osat. Denarin mukana AE- raha keveni, kunnes Julius Caesarin kuoltua Augustukselle jäi seuraava järjestelmä:

Aureus (8 g) = 25 denaria

Denari (4 g) = 16 assia

Sestertius (25 g) = 4 assia

Dupondius (13 g) = 2 assia

As (11 g)

Quadrans (3 g) = 1/4 assia

Aureuksen ja denarin puolikkaita, quinariuksia lyötiin satunnaisesti, eniten Tiberiuksen aikana.

Painojärjestelmä ja hopean hienous

Plinius vanhemman lyhyt yhteenveto rahojen mittajärjestelmästä kertoo, että aureuksia lyötiin tasavallan aikana 40 kappaletta naulasta ja Neron aikana 45 kappaletta naulasta. Hän ei mainitse mitään denarista eikä assista. Mittauksin on saatu seuraavat arvot:

Aureus Denari Sestertius As

Augustus 7,7-7,9 3,6-3,9 24,5-26,5 9,0-12,0

Tiberius 7,6-7,9 3,6-3,9 25,5-28,3 9,5-12,0

Gaius 7,6-7,8 3,6-3,8 27,7-28,3 10,7-11,8

Claudius 7,6-7,8 3,6-3,9 27,5-29,5 10,2-11,5

Nero a) 7,6-7,7 3,5-3,7

Nero b) 7,2-7,4 3,2-3,5 26,0-30,0 10,5-12,5

a) ennen uudistusta, b) uudistuksen jälkeen

Aureuksen ja denarin painon pieneneminen oli ennen Neron uudistusta marginaalisen pientä. Sestertius näyttää tulleen painavammaksi, kun taas as pysyi tarkemmin rajoissaan.

Rahametallin kaivoksista ei ole tietoa, mutta on helppo arvata, että pääosa uudesta kullasta, hopeasta ja kuparista saatiin Espanjasta. Lisäksi käytettiin tietenkin vanhaa rahaa ja muussa käytössä ollutta metallia rahojen materiaaliksi. Analyysejä on tehty, ja niistä selviää että kulta oli käytännöllisesti katsoen puhdasta ja hopeassa oli vain hieman lyijyä epäpuhtautena. Nero huononsi hopeaa noin 98 prosenttisesta noin 93 prosenttiseen.

Kupari oli hyvin puhdasta ja aurikalkumissa oli väriä muuttamassa noin 20 prosenttia sinkkiä.

Pääasialliset rahapajat

Augustus

1. Emerita, Lusitanian maakunnassa, toimi vuosina 25 - 23 eKr ja löi P. Carisiuksen valvonnassa denareja ja asseja.

2. ja 3. Kaksi Espanjan rahapajaa, mahdollisesti Caesaraugusta ja Colonia Patricia, löi kultaa ja hopeaa, edellinen vuosina 19- 18 eKr ja jälkimmäinen 20 - 16 eKr.

4. Nemausus, teknisesti katsoen siirtokunnan rahapaja, joka löi kuitenkin runsaasti kuparirahaa lännen tarpeeseen vuosina 20 eKr - 14 jKr.

5. Lugdunum, aluksi siirtokunnan rahapaja, mutta löi kuten edellinen runsaasti kuparirahaa vuodesta 10 eKr alkaen. Samoihin aikoihin alkoi epäsäännöllinen kulta- ja hopearahan lyönti.

6. Treverin seudulla toimi pieni pronssirahaa lyönyt rahapaja lyhyen ajan.

7. Italiassa (Brundisiumissa?) lyötiin vuosina 31 - 27 eKr kulta- ja hopearahaa.

8. Rooma löi kulta- ja hopearahaa vuosina 18 - 4 eKr sekä 10 - 12 jKr.

9. Peloponnesoksen pohjoisosassa toimi noin vuonna 21 eKr paja, joka löi hopearahaa.

10. Samos (?) löi vuosina 21 - 20 eKr hopearahaa.

11. Efesos löi cistoforuksia (= 3 denaria) vuonna 28 eKr ja vuosina 25 - 20 eKr. Myös pronssirahaa lyötiin täällä.

12. Pergamum löi cistoforuksia vuosina 27 - 26 ja 20 - 19 eKr sekä aureuksia ja denareja vuosina 19 - 18 eKr. Pronssirahaa lyötiin täällä runsaasti vuosina 28 - 15 eKr.

13. Antiokia löi roomalaisista poikkeavia pronssirahoja vuoden 23 eKr jälkeen.

14. Cyrenaica löi harvinaisia kulta- ja hopearahoja vuosina 31 - 29 eKr.

15. Rahaa lyötiin vielä ainakin kuudessa muussa rahapajassa.

Tiberius

1. Lugdunum löi suuria määriä kulta- ja hopearahoja koko hallituskauden ajan. Myös pikkurahaa lyötiin, mutta vain vähän ja hallituskauden alussa.

2. Rooma löi AE- rahaa laajalla asteikolla ja runsaasti suurimman osan hallituskautta.

3. Caesarea löi drachmoja latinalaisin tekstein vuosina 32 - 34, todennäköisesti legioonalaisille.

4. Commagene löi harvinaisia roomalaispainoisia dupondiuksia vuosina 19 - 20.

Gaius

1. Lugdunum löi kulta- ja hopearahaa vuonna 37, jonka jälkeen Rooma korvasi pajan.

2. Rooma löi kulta- ja hopearahaa vuosina 37 - 41 ja täyden valikoiman AE- rahaa.

3. Caesarea löi didrachmoja ja drachmoja noin vuosina 37 - 38.

Claudius

1. Lugdunum löi harvinaisia AE- rahoja ehkä vuonna 41 keisarin 50- vuotispäivän kunniaksi.

2. Rooma löi kaikenlaista rahaa koko hallituskauden.

3. Efesos löi anteja cistoforuksia vuosina 41 - 42 ja 50 - 51.

4. Pergamum toimi kuten Efesos.

5. Caesarea löi didrachmoja noin vuosina 45 - 47.

Nero

a) Ennen uudistusta

1. Rooma löi kulta- ja hopearahat vuosina 54 - 64 ja AE- rahaa vasta noin vuodesta 62 alkaen.

2. Caesarea löi didrachmoja, drachmoja ja hemidrachmoja vuosina 54 - 64.

b) Uudistuksen jälkeen

1. Rooma löi kulta- ja hopearahat vuosina 64 - 68 ja runsaasti AE- rahaa.

2. Lugdunum löi runsaasti AE- rahaa vuodet 64 - 68.

3. Caesarea löi didrachmoja ja drachmoja vuodesta 64 alkaen.

Rahanlyönnin viranomaiset

Rooman rahapajan toimintaa valvoivat senaattiin pyrkineet nuorukaiset, jotka muodostivat kolmen miehen neuvoston. He eivät kuitenkaan saaneet päättää lyöntimääristä. Tämän päättivät ylemmät virkamiehet, jotka olivat suoraan keisarin ja valtionrahaston johtajan alaisia.

Painon, hienouden ja jopa tyyppien aiheen koordinointi rahapajojen kesken osoittaa, että rahanlyöntiä valvottiin erittäin korkealla tasolla. Tärkein seikka rahanlyönnissä oli päätös siitä, mitä rahaa lyötiin ja kuinka paljon. Tähän vaikutti ainakin palkan maksu legioonille ja virkamiehille eri puolilla valtakuntaa. Ainakin jotkin pajat toimivat vain sotilaiden palkanmaksua varten. Näyttää todennäköiseltä, että yksityiskohtaiset ohjeet muille rahapajoille tulivat Roomasta, joka toimi keisarin yksityispalvelijoiden kanssa tiiviissä yhteistyössä. Vain keisari tiesi milloin rahaa tarvittiin esimerkiksi lahjoituksiin, kisoihin tai julkisiin töihin kuluvan vuoden aikana.

"Mitalit" ja suuret rahat

Johonkin tarkoitukseen on saatettu tarvita suurempia rahoja, jotka ovat aureuksen tai denarin kerrannaisia. Näillä on saatettu palkita korkeita upseereita, joiden vuosipalkka nousi merkittäviin summiin. Yhtä todennäköinen tarve saattoi olla se, että keisari palkitsi ansioituneita virkamiehiä. Nämä rahat ovat erittäin harvinaisia.

Pronssimitaleiden osalta selitys ei ole aivan yhtä selvä. Normaalityyppisiä rahoja on lyöty melko runsaasti ylisuurille aihioille, joiden reunaa on joskus erikseen kaiverrettu ylikoon korostamiseksi. Nämä "kontorniaatit" eivät ole rahoja, vaan lienevät keisarin käyttämiä lahjaesineitä. Niistä puuttuu AE- rahoille tyypillinen merkintä SC.

Rahan kierto ja lisäleimaus

Rooman valtakunnassa, jossa ei ollut pankkeja nykyisessä mielessä, raha oli laskettava liikenteeseen legioonalaisten ja virkamiesten palkanmaksun muodossa. Näin raha levisi kauppiaille ja kansalaisille. Legioonalaisen vuosipalkka oli 225 denaria, joten 150 000 miehen palkkoihin oli lyötävä lähes 34 miljoonaa denaria. Palkka maksettiin osittain kullassa, etupäässä hopeassa ja jonkin verran AE- rahana. Kulta ja hopea kiersivät sotaväen keskuudessa, kun taas AE kiersi laajemmin. Kulta kiersi hitaasti. Hopearahan kierto oli nopeampaa, ja denari kesti liikenteessä noin 50 vuotta. AE liikkui vilkkaasti ja kesti 20 - 30 vuotta, jolloin raha oli kulunut lähes sileäksi.

Joskus oli tarpeen vahvistaa kuluneiden rahojen laillisuus lisäleimoin, esim. BON PROB. Hyvin kulunut sestertius saattoi saada lisäleiman DVP(ondius).

Suurin osa lisäleimoista osoittaa viranomaisen hyväksymisen, esimerkiksi DD kaupunkineuvoston tai Q CAS PR virkamiehen. Yleisimmin lisäleimassa on keisarin arvonimi. Lisäleima lyötiin silloin, kun uutta rahaa ei ollut riittävästi eikä rahapajaa läheisyydessä. Aikalaiset väärät rahat osoittavat ajoittain olleen puutetta virallisesta pikkurahasta. Neron hallituskauden alussa rahapajat eivät lyöneet pikkurahaa, joten lisäleimoja on runsaasti Claudiuksen rahoilla ja niiden jäljitelmillä. Lisäleimaus loppui käytännöllisesti katsoen kokonaan Vespasianuksen hallituskaudella.

Tyypit

Rahat muodostavat kokonaisuuden etu- ja takasivuillaan. Näitä termejä ei käytetty antiikin aikana. Etusivuksi nimitetään sitä puolta, jolla esitetään ylimmän valtiovallan tunnukset. Rooman keisarikaudella tätä edusti keisarin muotokuva. Koska muotokuva oli tavallisesti vaikeammin kaiverrettava aihe, etusivun leimasin sijoitettiin alasinpuolelle, jossa vaurioituminen tapahtui harvemmin kuin vasarapuolella.

a) Etusivu

Kaikissa keisarikauden alun rahoissa ei ole etusivulla muotokuvaa. Augustus noudatti monia tasavallan perinteitä, joihin kuuluivat monet muotokuvattomat rahojen etusivut. Roomassa lyödyistä rahoista vain asseilla on muotokuva sinä aikana, kun rahoissa esiintyvät valvojien nimet. Italian ulkopuolella rahoihin lyötiin lähes aina muotokuva.

Aluksi muotokuva katsoi yhtä usein oikealle kuin vasemmalle. Selitys lienee se, että kaksi kaivertajaa on käyttänyt samaa patsasta mallinaan. Malleja on täytynyt olla useita ja eri pajoissa erilaisia. Varsinkin kasvonpiirteet ja hiukset on esitetty hyvin eri tavoin Augustuksen monissa rahapajoissa. Esimerkiksi Lugdunumiin tuli uusi malli noin vuonna 11 eKr. Mallit tuotiin yleensä rahapajaan, mutta joskus kaivertaja on voinut ottaa mallia julkisella paikalla olleesta patsaasta.

Leimasimia kaiverrettiin sadoittain samasta mallista, joten työn jälki huononi ajan mittaan. Laatu pysyi kuitenkin kokonaisuudessaan korkeana. Joku on esittänyt, että leimasimia monistettiin erityisellä "emäleimasimella", ja tulosta paranneltiin vielä kaivertamalla. Yhtään "emäleimasinta" ei ole kuitenkaan säilynyt, ja normaalitkin leimasimet ovat hyvin harvinaisia.

b) Takasivu

Keisarikauden alun rahojen takasivut ovat, kuten tasavallan ja myöhemmänkin ajan takasivut, hämmästyttävän moninaisia. Niillä on joko kuva-aihe, jota tukee teksti, tai pelkkä teksti. Kaikissa tapauksissa kuvan tarkoitus oli tiedottaa tai vihjata. Aivan selvästi rahan takasivua käytettiin keisarin politiikan tiedottamiseen suurelle yleisölle.

Aluksi oli selvä ero assien pelkistetyillä ja denarien tai aureusten hienostuneilla tyypeillä, joiden ymmärtäminen on vaatinut hyvää yleistietoutta. Tyypit on suunniteltu huomattavan harkiten ja kouluuntuneella maulla kuvaamaan keisarin politiikan vivahteita. Assien pelkistetyt tyypit voitiin tulkita mahdollisimman vähäisellä koulutuksella: Victoria, Vesta, Minerva, alttari tai kahlehdittu krokotiili saattoivat merkitä eri ihmisille eri asioita.

Toinen linja näkyy tyyppivalinnassa rahapajoittain. Emeritan tyypit ovat puhtaan sotaisia, muissa Espanjan rahapajoissa keskityttiin jalometalleilla Augustuksen perustuslailliseen valtaan ja diplomaattiseen voittoon Parthiasta. Lugdinumin kulta ja hopea kuvasivat Augustuksen menestystä sodissa. Rooma esitti paikallisia asioita.

Läheisten rahapajojen samankaltainen toiminta viittaa siihen, että ohjeet tulivat maakunnan ylimmän johdon välityksellä. Maakuntiin voitiin antaa kulloinkin ajankohtaisia aiheita.

Tuotantotekniikka ja taiteellisuus

Vasta Trajanuksen hallituskaudella on kuvauksia keisarin rahapajan teknisestä toiminnasta. Näistä selviää, että ainakin tällöin olivat käytössä seuraavat menettelytavat, jotka saattavat olla peräisin keisarikauden alkuajoilta:

1. Tekninen johto: optio et exactor auri argenti et aeris,

2. Toimintojen esimiehet: 25 officinatoria,

3. Toiminnot: kaiverrus, aihioiden asetus, lyönti, aihioiden valmistus ja esikäsittely.

Muussa yhteydessä on mainittu myös painon tarkistus ja kirjanpito.

Kun korkein johto oli päättänyt lyötävän rahan laadun ja määrän, optio antoi vastaavat ohjeet alaisilleen, jotta leimasimia olisi riittävästi ja niillä sopivat tyypit, aihioita olisi tarpeeksi oikeasta metallista ja päivittäin lyötäisiin riittävät määrät. Tuotannon tahtia voidaan vain arvioida. Koe on osoittanut, että valmiiksi punnittujen aihioiden leimaus tapahtuu käsityönäkin nopeasti, joten yhdelläkin leimasinparilla voitiin tuottaa päivittäin hyvinkin paljon rahaa. Tuotannon tuli olla nopeaa, sillä vuosittain tarvittiin uutta rahaa suunnattomasti. Rahapajojen tekninen tehokkuus oli ilmeisen hyvä ja henkilökunnan ammattitaito korkea. Rahapajojen ja niiden työpajojen lukumäärä määriteltiin luultavasti kokemuksen perusteella.

Työpajoihin on viime aikoina kiinnitetty suurta huomiota. Philippuksen hopearahoihin alkoi ilmestyä työpajanumerointia ja 200- luvun lopulla merkintää käytettiin kaikilla rahoilla. Näin rahasta itsestään näkyi, mikä rahapajan työpaja oli vastuussa, jos rahassa havaittiin puutteita tai vajavuuksia. Näyttää siltä, että ainakin rahanlyönnin valvojat pystyivät erottamaan rahan valmistaneen työpajan rahalta jo paljon ennen numeroinnin käyttöön ottoa. Säännöllisesti käytetyt takasivun tyypit kertovat jotain työpajamääristä jo keisarikauden alulla. Ilmeisesti takasivun leimasin pysyi työpajalla ja etusivun leimasin säilytettiin toisaalla. Näin samaa etusivun leimasinta saatettiin käyttää eri päivinä eri työpajoilla.

Töistä eniten aikaa vei ilmeisesti leimasinten kaiverrus, ja etenkin muotokuvan kaiverrus. Muotokuva oli yleensä huolellisimmin kaiverrettu sarjan ensimmäisissä leimasimissa, joita teki ilmeisesti pajan pääkaivertaja. Vähemmän taitavat kaivertajat saivat jatkaa seuraavien leimasinten tekoa. Kaiken kaikkiaan muotokuvat ovat korkealaatuisia, myönteisiä, hyvin persoonallisia ja näköisiä. Kirjaimien asettelu vaihteli omituisesti ajoittain, mutta oli yleensä hyvin suhteutettu muotokuvaan.

Väärät rahat ja väärennökset

Tyyliä tutkimalla voi erottaa epäilyttävät rahat. Päällystettyjen hopearahojen joukossa on kuitenkin sellaisia, jotka on lyöty aidoilla, mahdollisesti varastetuilla leimasimilla. Kupariaihio on kääritty hopeakalvolla ennen kuumentamista ja lyöntiä, jolloin tuloksena oli oikean näköinen, mutta hieman alipainoinen raha. Rahapajan tiukasta valvonnasta huolimatta niitä esiintyy merkittäviä määriä. Toisaalta huonosta rahasta pyritään aina pääsemään eroon mahdollisimman pian, joten nämä liikkuivat nopeammin kuin täysipainoiset rahat.

Tyylin perusteella paljastuvat renessanssin ja uuden ajan väärennökset aitojen rahojen mukaan valettuja lukuun ottamatta. Nämä paljastuvat kuitenkin tekotapansa takia: syrjässä on tällöin sauma tai jälkiä sauman poistamisesta.

Padualainen Giovanni Cavino apulaisineen teki 1500- luvulla yli sata erilaista sestertiusta kahdentoista ensimmäisen keisarin ajoilta. muotokuvat, kirjaimet ja valmistustapa (liian ohuita ja pyöreitä) paljastavat ne jäljennöksiksi ja aivan toisen aikakauden tuotteiksi.

Kun keräilijöiden mielenkiinto alkoi kohdistua antiikin rahoihin, ne saivat rahallista arvoa. Syntyi väärennösaalto täyttämään kokoelmien aukkoja. Myös olemattomia aukkoja paikattiin ja tehtiin jopa Othon sestertius.

Mestariväärentäjä Karl Becker teki yli 600 leimasinta 1800- luvun alussa, jolloin keräily oli yleistymässä. Hän teki ainakin 136 aureusta tai denaria erittäin taitavasti. Hän pyrki saamaan lisää aitouden tuntua patinoinnilla ja näki vaivaa tehdäkseen niitä aidosti kuluneiden näköiseksi. Becker ei kuitenkaan osannut täysin jäljitellä roomalaista tyyliä: kirjaimien muotoa ja välejä, muotokuvan reliefiä ja pistereunuksen epäsäännöllisyyksiä. Samoin lähelle alkuperäisiä rahoja pääsi italialainen Luigi Cigoi. Näiden lisäksi on toiminut koko joukko vähemmän tuotteliaita ja taitavia väärentäjiä. Tuoreimmat tapaukset ovat bulgarialaisen Slaveyn tuotantoa, josta on internetissä tietoa.

Ellei paino tai valmistustapa paljasta väärennöstä, on turvauduttava kokemukseen ja silmään. Kokemuksen saamiseksi on nähtävä, analysoitava ja tunnusteltava aitoja rahoja niin paljon kuin mahdollista.

Kuluneiden rahojen parantelu kaivertamalla yksityiskohtia esiin oli aikoinaan melko hyväksyttyä, mutta kun houkutus oli suuri, saatettiin tavallisesta rahasta tehdä harvinainen muuttamalla tekstiä ja muotokuvaa tai tyyppiä. Nämä paljastuvat yleensä helposti riittävän hyvällä suurennuslasilla.

Maakuntien rahat

RIC luettelee nimensä mukaisesti keisarin monopolina lyödyt rahat, jotka on yleensä lyöty koko valtakuntaa tai ainakin useampaa maakuntaa varten, ja joissa on yleensä latinalainen teksti. (Egyptin raha on pyritty rajoittamaan pois.)

Maakunnallista kultarahaa lyötiin vain Bosporuksessa. Hopearahana denarilla oli valta-asema lännessä ja vain Mauretanian kuninkaat lyöttivät vastaavaa rahaa. Idässä drachmalla oli perinteisesti vahva asema, joten siellä turvauduttiin kolmen denarin arvoisiin cistoforuksiin, joiden arvo vastasi tetradrachmaa.

AE- paikallisrahat muodostivat alueellisen vaihtorahakannan.

Niitä lyötiin:

1. keisarin luvalla,

2. virkamiesten toimesta,

3. maakuntahallinnon luvalla,

4. siirtokunnissa ja leireissä (mm. Espanjassa),

5. lukemattomissa kaupungeissa.

Keisarin valta kattoi ryhmät 1 - 3 ja välillisesti ryhmän 4. Ryhmän 5 pieniä ja suppea-alueisia anteja ei välitetty valvoa, ja niiden suurin ongelma oli paikallisen rahoituksen ja metallin hankinta.

Aureuksilla ja denareilla oli kiinteä vaihtosuhde maakuntien eri drachmoihin. Paikallisessa kaupankäynnissä oli tyydyttävä joustavaan vaihtorahajärjestelmään ja rahanvaihtajiin.

AUGUSTUS

16.1.27 eKr - 19.8.14 jKr

Tasavallasta yksinvaltaan.

Antoniuksen johtama mahtava laivasto kärsi tappion Octavianukselle Actiumin luona 2.9.31 eKr. Näin Octavianus oli poistanut päiviltä pahimman kilpailijansa. Noin vuoteen 23 eKr asti hän hallitsi Roomaa uudistaen keskushallintoa. Senaatti oli menettänyt merkityksensä, kun valtiota johtivat sotapäälliköt. Augustus pyrki säilyttämään senaatin, mutta varmisti oman valtansa sotapäällikkönä ja valvoi senaatin päätöksiä. Hän luopui vuonna 23 eKr konsulin virasta ja hyväksytti itselleen tribuunin valtuudet sekä omaksui imperiumin prokonsulaatin. Näin hänestä tuli ylin auktoriteetti.

Monien toimien ohella oli järjestettävä rahanlyönti. Sotilaille oli maksettava palkka ja rahaa tarvittiin myös talouselämän rattaisiin. Tasavallan lopulla lähes ainoa käytössä ollut raha oli denari. AE- rahaa oli käytössä vain paikallisesti, eniten Espanjassa. Clovius lyötti Julius Caesarin aikana aurikalkumista sestertiuksia, tripondiuksia, dupondiuksia, asseja, semissejä ja sextanseja. Octavianus lyötti runsaasti AE- rahaa Divus Juliuksen nimiin.

Tasavallan aikana valtionrahastoa oli valvonut senaatti. Vanha järjestelmä heikkeni imperaattorien lyöttäessä rahaa sotatoimialueilla. Julius Caesar otti valtionrahaston ja Rooman rahapajan omaan käyttöönsä. Rahaneuvoston jäsenten nimiä ei lyöty jalometallirahoille.

Actiumin taistelun jälkeen tilanne oli seuraava:

1. Kulta- ja hopearahaa tarvittiin edelleen sotaväen palkkoihin, ja keskeytynyt AE- rahanlyönti oli aloitettava.

2. Imperaattorin rahanlyönti oli mahdollinen muodollisella senaatin luvalla.

3. Rooman rahapajan toiminta oli keskeytynyt, ja rahanlyönti oli hajasijoittunut maakuntiin.

4. Perinteiset senaatin valitsemat elimet valvoivat aerariumia.

Rahanlyönnin järjestely oli kiinteä osa Octavianuksen muita toimia. Rahanlyönnin ohjailulla oli tärkeä vaikutus, ja hän uudisti kahden vuosikymmenen aikana rahanlyöntiä pikku hiljaa. Rahajärjestelmä sai muodon, joka säilyi muuttumattomana kolme vuosisataa.

Rahayksiköiden suhde säilyi ennallaan, mutta kaikkia yksiköitä ei lyöty rinnakkain.

Valtion varojen valvonta

Valtionrahaston virallinen keskus oli ollut "Aerarium Saturni", jota johtivat kvestorit. Rahastoon koottiin verotulot, ja siitä maksettiin valtion menot.

Augustus oli Egyptistä saamansa sotasaaliin ansiosta rikas mies ja saattoi tukea monin tavoin valtionrahastoa. Hänen avustuksensa määrä nousi 2,4 miljardiin sestertiukseen. Näin ollen valtionrahaston ja Augustuksen omaisuuden välinen raja hämärtyi, ja hän sai johtavan aseman raha-asioissa. Vuonna 23 eKr rahaston hallinta siirtyi kvestoreilta preetoreille tai entisille preetoreille, joilla oli huomattava kokemus. Moraalisesti Augustus valvoi valtion rahankäyttöä, ja tämän hengen hän luovutti seuraajilleen.

Senaatti oli menettänyt kaiken valtansa kulta- ja hopearahan lyömiseen, ja vaikka AE-rahoissa on merkintä SC, on syytä olettaa, ettei senaatilla ollut valtaa AE-rahankaan lyönnissä.

Augustuksen tärkeimmät rahapajat

Rahapajat esitellään lännestä itään. Augustuksen hallituskausi on yleensä hyvin dokumentoitu, mutta rahapajoista ja niiden sijainnista ei silti ole todisteita.

1. Emerita (nyk. Merida Espanjassa)

Emerita Augustan siirtokunta perustettiin Lusitaniaan Augustuksen Espanjan sotaretken aikana 26 - 25 eKr. Sinne kotiutettiin sotilaita palvelusvuosien täytyttyä. Lusitanian "legatus pro praetore" P. Carisius lyötti siellä rahaa, jossa esiintyy hänen ja kaupungin nimi sekä Augustuksen muotokuva. Hopearahoilla on Augustuksen arvonimenä Imperator (IMP) ja AE-rahoilla Tribunicia Potestas (TR P). Näiden rahojen lyönti näyttää päättyneen vuonna 23 eKr, mutta paja jatkoi paikallisrahan lyöntiä.

2. ja 3. Muut Espanjan rahapajat

Kaksi vähän toisistaan poikkeavaa jalometallirahasarjaa on lyöty ilmeisesti sekä Caesaraugustassa että Colonia Patriciassa. Tosin Nimesistä on löydetty etusivun leimasin, jolla on lyöty Colonia Patriciaan määriteltyjä aureuksia.

Pienempi (Caesaraugusta) löi pääasiassa vuosina 19 - 18 eKr ja suurempi noin vuodesta 20 vuoteen 16 eKr.

Aureusten painokeskittymä on 7,7-7,9 g ja denarien 3,6-3,9 g.

4. Nemausus (Nimes)

Nemausus ei ollut tarkkaan ottaen valtakunnan rahapaja, mutta AE-rahaa lyötiin niin paljon, että paja ansaitsee tulla esitellyksi. Nemausuksesta tuli siirtokunta melko pian Augustuksen hallituskaudella, koska sillä oli keskeinen asema Italian ja Espanjan välisellä maantiellä. Sinne asettuneiden Egyptistä kotiutettujen joukkojen takia kaupungin tunnukseksi oli valittu krokotiili ja palmunoksa. Siellä lyötiin runsaasti AE-rahaa kolmessa vaiheessa. Rahat ovat melko paikallisia, mutta niitä käytettiin laajalti lännessä ja pohjoisessa. Niiden paino on vaihteleva, kevyimmät ovat pienempiä kuin Rooman assit ja painavimmat suurempia kuin dupondiukset.

Löydöt ajoittavat ne vuosiin 20 eKr - 14 jKr. Vaiheet eroavat tyypeiltään ja teksteiltään. Perusasetelmana on kuitenkin Augustuksen ja Agrippan muotokuvat selin etusivulla ja kaupungin tunnukset takasivulla. Vasta Lugdunumin alttari-rahat syrjäyttivät ne lännessä noin vuodesta 10 eKr alkaen.

5. Lugdunum (Lyons)

Upea sijainti jokien yhtymäkohdassa antoi aiheen siirtokunnan perustamiseen vuonna 43 eKr. Siellä lyötiin paikallisrahaa 30- luvun eKr ajan. Kun kaupungista tuli Rooman ja Augustuksen palvonnan keskus lännessä, sinne pystytettiin kuuluisa alttari, jonka Augustus vihki käyttöön vuonna 10 eKr. Tästä lähtien Lugdunumissa lyötiin alttarityyppisiä sestertiuksia, asseja ja quadranseja, jotka syrjäyttivät Nemausuksen rahat. Niissä käytettyjä muotokuvia esiintyy myös kulta- ja hopearahoissa. Alttarirahasarjat pienenivät ja loppuivat vasta Tiberiuksen hallituskaudella.

Rahoilla on kaksi erilaista muotokuvaa, aiempi (Pont. Max.) ja myöhempi (Pater Patriae). Takasivulla on alttari ja teksti ROM ET AVG. Ensimmäiset sarjat sestertiuksia lyötiin aurikalkumille ja asseja kuparille. Quadranseissa oli alttarin asemesta taka-

sivulla kotka tai härkä.

Aureusten paino keskittyi välille 7,7-7,9 g, denarien 3,6-3,9 g, sestertiusten 24-26 g, dupondiusten 11-13 g, assien 10-12 g ja quadransien 3 g:n molemmin puolin.

6. Treviri (Trier)

Melko runsas ryhmä pieniä AE-rahoja (quadranseja?) on lyöty paikallisesti. Ainoa takasivun tyyppi on Lugdunumin mallin mukainen puskeva härkä. Etusivulla on diadeemilla varustettu muotokuva, jonka piirteet poikkeavat Augustuksesta. Rahoja on käytetty Gallia Belgicassa ja Trevirin ympäristössä.

7. Pohjois-Italian rahapajat

Octavianus käytti rahoissaan tekstejä: Caesar divi f, Imp Caesar ja Asia Recepta molemmin puolin Actiumin taistelua. Nämä rahat lyötiin Italiassa lähellä merivoimien päämajaa Brundisiumia.

Aikaisemman sarjan tyypit keskittyvät Juliuksen suojelijoihin Venukseen ja Apollo Victrixiin. Myöhemmässä sarjassa esiintyvät voitonmerkki, puhujakoroke, Mars, Apollo ja Diana sekä lopuksi tammikuun 27 eKr kunnianosoitukset.

Vuosien 29 ja 26 eKr välillä lyötiin quinariuksia, joiden taka-sivun tekstinä on Asia Recepta. Ne kertovat italialaisille Aasian maakunnan palautumisesta valtakunnan yhteyteen.

8. Rooma

Rooman rahapaja oli suljettuna noin vuodesta 40 eKr lähtien. Augustuksen rahaa alettiin lyödä tasavallan perinteiden mukaisesti kolmimiehisen neuvoston nimiin. Vain yksi neuvosto on päivännyt rahansa, nimittäin vuonna 16 eKr L. Mescinius Rufus, L. Vinicius ja C. Antistius Vetus. Toisia on ajoitettu tyyppien perusteella. Paja löi rahat järjestyksessä suurimmasta (aureus) pienimpään (quadrans).

AE-rahojen merkintä SC on aiheuttanut keskustelua. Kun Augustus otti itselleen oikeuden jalometallirahan lyöntiin, jäi senaatille vain perusmetallien kokoaminen. Tämä harhakuva sai jatkua lähes kolme vuosisataa.

AE-rahan tyypit olivat jäykän muuttumattomia (vuoden 7 eKr Victoria-rahoja lukuunottamatta), kunnes rahaneuvoston jäsenten nimet poistettiin rahoilta. Kulta- ja hopearahoilla sen sijaan on laaja tyyppivalikoima. Noin vuonna 5 eKr lyötiin kuitenkin quadranseja, joissa neuvoston neljän jäsenen nimet esiintyvät yhdellätoista eri tavalla.

Roomassa lyötiin vuosina 19 - 12 eKr aureuksia ja denareja vain hieman vähemmän kuin ajan suurimmassa Espanjan rahapajassa. AE- rahaa riitti Italian ulkopuolelle asti. Paja joutui käyttämään aika ajoin jopa epäpäteviä kaivertajia.

Victoria-rahat edellyttävät erityistä huomiota. Niitä löivät M. Maecilius Tullus, P. Lurius Agrippa ja M. Salvius Otho. Etusivun muotokuvaa seppelöi näissä Victoria. Näillä juhlittiin ilmeisesti Tiberiuksen voittoja Illyriassa, Pannoniassa ja Germaniassa. Painon vaihtelu on sen verran suuri (10-17 g), että on vaikea uskoa niiden olleen tavanomaisia rahoja.

Yleensä rahojen paino vaihteli hyvin vähän: aureus 7,8-8,0 g, denari 3,6-4,0 g, sestertius 24,2-26,5 g, dupondius 11,5-13,5 g, as 9,0-12,0 g ja quadrans 2,9-3,4 g. Hopean puhtaus oli 96,2%.

Aureusten ja denarien lyönnin keskeydyttyä vuonna 12 eKr ja pronssin noin vuonna 4 eKr paja löi rahaa vasta noin vuonna 10- 12 jKr. Tällöin olivat neuvoston jäsenten nimet poistuneet ja Tiberiuksen muotokuva ilmestyi etusivulle. Kulta‑ ja hopearahaa ei vielä tällöinkään lyöty Roomassa, vaan Lugdunum sai kertoa Augustuksen seuraajasta aureuksilla ja denareilla.

9. Pohjois-Peloponnesoksen rahapaja

Kaksi denarisarjaa ja hopeaquinariuksia lyötiin Peloponnesoksella noin vuonna 21 ekr, kun Augustus oli matkalla Samokselle ja itään. Toisessa denarisarjassa esiintyy Olympian kuusipylväinen temppeli. Toisessa sarjassa on tekstitön takasivu ja keulakruunu kymmenen vuoden takaisen Actiumun taistelun muistoksi.

10. Samos

Edellisen pajan kaltainen muotokuva on denareilla, joiden takasivulla on nuori härkä. Nämä on erotettava aureuksista, joiden takasivulla on hieho pää alaspäin. Härkä liittyy Samoksen Poseidon-kulttiin. Augustus talvehti Samoksella vuosien 21- 20 eKr vaihteen. Tällöin lienee tarvittu roomalaista rahaa joukkojen palkkoihin.

11. Efesos

Kaksi pajaa löi runsaasti tetradrachmoja eli cistoforuksia. Efesos aloitti vuonna 28 eKr. Rahat lyötiin syrjäyttämään Antoniuksen legioonarahat Vähässä-Aasiassa.

Tyyppeinä ovat alttari ja naarashirvi sekä kauris, Augustuksen tähtimerkki. Anti oli samanaikainen Pergamumin kanssa, ja tällöin lyötiin miljoonia rahoja. Seuraava merkittävä cistoforuslyönti tapahtui vasta Trajanuksen ja Hadrianuksen hallituskausilla.

Efesoksessa lyötiin myös roomalaisen järjestelmän mukaisia sestertiuksia ja asseja, joilla oli tosin vain paikallista merkitystä.

12. Pergamum

Cistoforus, jonka takasivulla on teksti COM ASIAE, on lyöty Pergamumissa. Täällä lyötiin myös aureuksia ja denareja. Nämä rahat lyötiin Parthiaan matkalla olleille sotajoukoille.

Myös Pergamumissa lyötiin AE-rahaa roomalaisen järjestelmän mukaisesti mahdollisesti vuosina 28 - 15 eKr. Näiden takasivulla on merkittävässä asemassa kirjaimet CA.

13. Antiokia

Vuoden 23 eKr jälkeen lyötiin kahta idän tyylistä AE-rahaa, kokonainen ja puoli yksikköä. Muotokuva muistuttaa aluksi Pergamumin ja myöhemmin Lugdunumin käyttämää. Kirjaimet SC seppeleessä kuvaavat Augustukselle vuonna 27 eKr annettua kunnianosoitusta.

Näitä rahoja ei ole yleensä esitelty keisarillisten rahojen luetteloissa, mutta niitä on lyöty runsaasti ja käytetty yhtä laajalla alueella kuin Nemausuksen tai Lugdunumin vastaavia rahoja.

14. Cyrenaica

L. Pinarius Scrapus oli Cyrenaican maaherrana Antoninuksen aikana ennen Actiumin taistelua. Tällöin hän loikkasi Octavianuksen puolelle, ja osoitti sen lyöttämällä aureuksia, denareja ja quinariuksia Octavianuksen nimiin ja osittain myös omiin nimiinsä. Takasivulla on kaikissa Victoria ja etusivulla sovinnon käsi tai Jupiter (Zeus) Ammon. Rahat ajoittunevat välille 31 - 29 eKr, ja epävarmuutta osoittaa denarin painon vaihtelu 3,0 - 4,3 g.

15. Muita rahapajoja

a) Komeat aureukset, joiden takasivulla on hieho pää alaspäin, eivät sovi edellä esiteltyihin rahapajoihin. Tyyli ja työn laatu ovat hienoja ja hieman itäisiä. Muotokuvissa on eroja, jotka osoittavat ainakin eri ajankohtiin. Pajan sijainniksi on arveltu Mustanmeren seutua.

b) Aureuksia ja denareja, joiden takasivulla on kynttilänjalka, lyötiin ilmeisesti vuoden 17 eKr vuosisataiskisoja varten. Niiden tyyli on itäinen, mutta niitä on löytynyt Ranskasta, Sardiniasta ja Romaniasta.

c) Keveähköjä denareja lyötiin vuoden 27 eKr jälkeen. Näissä on takasivulla kauris yksin tai tähden kanssa. Mahdollisesti nämä on lyöty kahdessa eri pajassa.

d) Denarit, joissa on teksti Imp Caesar divi f pyöreän kilven ympärillä, ovat melko yleisiä. Niitä on yritetty sovittaa eri pajoihin, ja arvonimen Augustus puuttuminen ajoittaa ne vuotta 27 eKr edeltäneisiin vuosiin. Nämä saattavat edeltää Italian sotarahoja ja kuulua Balkanin valtauksen yhteyteen Actiumin taitelun jälkeen.

e) Hyvin harvinainen kultaraha ja harvinainen hopearaha vuosilta 28 - 27 eKr, joissa takasivun tekstinä on AEGVPTO CAPTA, on yritetty sijoittaa Espanjaan tai Aasiaan, mutta toistaiseksi nämä jäävät arvailuiksi.

f) Harvinainen ja epäilyttävä anti ylipainoisia sestertiuksia ja dupondiuksia ajoittuu vuoden 23 eKr jälkeen. Tämä saattaa olla itäinen, mutta kirjaimet ovat ristiriidassa tämän oletuksen kanssa.

Tiivistelmä Augustuksen rahapajojen toiminnasta

Edellä on selvitelty, miten Augustus huolehti rahan tarpeen tyydyttämisestä valtakunnan eri puolilla. Lopuksi on tarpeen luoda katsaus, miten hajanainen järjestelmä yhdistettiin.

Näyttää siltä, että aluksi huolehdittiin Italian kulta- ja hopearahan tarpeesta. Vuoden 26 eKr jälkeen toiminta siirtyi Espanjaan vuoteen 16 eKr asti. Tukena olivat Rooma ja Nemausus. Efesos ja Pergamum löivät samaan aikaan cistoforuksia. Vuosina 15- 10 eKr legioonat levittäytyivät pohjoiseen, ja heille lyötiin rahaa Nemausuksessa ja Lugdunumissa. Vuonna 9 eKr Rooma liittyi tukemaan Lugdunumia, jossa keskityttiin kultaan ja hopeaan. Noin vuonna 10 jKr alettiin Lugdunumissa lyödä jälleen AE-rahaa.

Painojärjestelmä ja jalometallien hienous

Aureuksen ja denarin paino pidettiin tiukoissa rajoissa, ja AE- rahojenkin painon vaihtelu pysyi hyvin kurissa. Aureuksia lyötiin 41 kappaletta naulasta kultaa. Denareja lyötiin 84 kappaletta naulasta ja niiden paino vaihteli suhteellisesti enemmän kuin aureusten. Kullan ja hopean suhde oli 1:12,5.

Aureusten hienous oli hyvä, mahdollisesti niin hyvä kuin tuolloin oli saavutettavissa. Hopeaa on tutkittu enemmän, ja tulokset sijoittuvat välille 96,2 - 98,0%, mikä on huomattavan hyvä arvo.

Paikallis- ja kansalaisannit

Termiä maakuntaraha ei nyt voida käyttää, koska Nemausuksen, Efesoksen, Pergamumin ja Antiokian rahoja on jo esitelty. Käytössä oli kuitenkin muutakin tärkeää rahaa, jota lyötiin paikalliseen tai alueelliseen tarpeeseen.

Vasallikuninkaat lyöttivät usein runsaasti jopa hopearahaa. Lännessä ja siirtokunnissa käytettiin latinalaisia ja idässä muualla kreikkalaisia tekstejä. Paikallisrahan lyöntiin antoi valtuudet useimmiten maakunnan kuvernööri tai maaherra.

Suurimpien AE-raha-antien keisarillinen valvonta

Augustuksen epäsuora valvonta Rooman SC- rahanlyöntiin on jo edellä kerrottu. Hän on varmasti voinut vaikuttaa siihen, mitä halusi senaatin tekevän. Muu AE- raha lyötiin joko sotilas- tai siviilimaakunnissa. Niidenkin lyöntiä keisari saattoi valvoa ainakin epäsuorasti.

TIBERIUS

19.8.14 - 16.3.37

Yleispolitiikka

Tiberiuksella ei ollut tapana tehdä muutoksia hallintoon kuin pakon edessä. Augustuksen valtionvarain järjestely säilyi entisellään, ja sen mukana myös rahajärjestelmä. Tiberiuksen aikana ei rahajärjestelmään tehty muutoksia, ja rahapajojen määrä oli varsin rajoitettu. Ainoa uusi piirre oli jyrkkä tiedotuksen väheneminen kulta- ja hopearahoilla ja lisääntyminen AE- rahoilla.

Suurimmat rahapajat

a) Lugdunum

Lugdunum oli Augustuksen ja Tiberiuksen pääasiallinen kulta- ja hopearahaa lyönyt rahapaja. Tästä pajasta virtasivat Divus Augustuksesta ja Tiberiuksen sotasaavutuksista kertovat kulta- ja hopearahat sekä ylenpalttiset Pontif Maxim- sarjat. Näitä denareita jäljiteltiin valtakunnan rajojen takana, ja takasivun istuvaa hahmoa on yleensä pidetty Liviana. Monen miljoonan rahan tuotannon aikana on yksityiskohtia muunneltu. Tiberiuksen piirteissä voi huomata vanhenemista, ja takasivun istuimen koristeet vaihtelevat. Rahaa lyötiin vuosina 14 - 37, mistä selittyvät monet muunnelmat. Lisäksi Lugdunumissa lyötiin vähän AE- rahaa noin vuoteen 21 asti.

b) Rooma

Roomassa lyötiin sestertiuksia, dupondiuksia ja asseja, joissa on merkintä SC. Rahat jakaantuvat kahteen ryhmään:

1. Divus Augustus- rahat vuosina 15- 16 (as), 22- 23 (dup.), 22- 26 (dup. ja as) ja 34- 37 (as). Nämä voidaan ajoittaa melko varmasti muotokuvan ja leimasinten asennon perusteella.

2. Päivätyt rahat vuosina 15- 16 (as), 16 ja 22 (dup.), 20- 21 (as), 22- 23 (sest., dup. ja as) ja 34- 37 (sest. ja as).

M Agrippan nimiin lyötiin runsaasti asseja. Ilmeisesti lyönti tapahtui vuosina 37- 41, joten ne on luetteloitu Gaiuksen yhteydessä.

c) Kappadokian Caesarea

Pieni latinalaisin tekstein lyöty drachma- anti on siinä määrin Caesarean kreikkalaisten drachmojen kaltainen, että vuosille 32- 34 päivätyt rahat on määritelty tämän pajan tuotteiksi. Tyypit liittyvät Tiberiuksen pojan, Drusuksen kuolemaan, ja syynä lienee ollut L. Vitelliuksen sotaretki Parthiaan.

d) Commagene

Tiberius liitti vuonna 17 Commagenen Rooman keisarikuntaan, ja vuosina 19- 20 siellä lyötiin dupondiuksia. Anti oli pieni.

Commagene irtosi valtakunnasta vuonna 37.

e) tuntematon

Koko joukko dupondiuksia ja asseja saattaa olla koelyöntejä tai mitaleita. Ne ovat mukana luettelossa vain siksi, että niitä on olemassa. Jos niitä löytyy lisää, määritys saattaa varmistua.

Paino ja metallin hienous

Tiberiuksen aureusten paino keskittyy välille 7,6 - 7,9 g ja denarien 3,6 - 3,9 g, joten normeja noudatettiin hieman tarkemmin kuin Augustuksen hallituskaudella.

AE- rahat painavat: sestertius 25,5 - 28,3 g, dupondius 13,5 - 15,5 g ja as 10,0 - 11,5 g. Aurikalkumista lyödyt sestertius ja dupondius ovat siis painavampia kuin Augustuksen vastaavat rahat.

Hopea oli noin 98 prosenttista, joten siinäkin Tiberius ylitti Augustuksen normin.

Lyöntimäärät

Tiberiuksen aureusten ja denarien lyöntimäärää on hyvin vaikea arvioida. Rahat lyötiin yhdessä pajassa ja suurimman osan hallituskautta vain yhtä tyyppiä. Tiberius ei tarvinnut suuria määriä rahaa julkisiin töihin, mutta legioonat tarvitsivat palkkansa jalometallirahana.

AE- rahan lyöntimäärän arviointi on helpompi. Tiberius ei lyöttänyt niin suuria anteja kuin Augustuksen alttari- tai COL NEM- annit, jota lisäleimattiin rajaseuduilla joitakin vuosia vuoden 14 jälkeen. Tyypeistä päätellen AE- rahat lyötiin pelkästään Rooman tarvetta silmälläpitäen. Vain DIVVS AVGVSTVS PATER- rahat levisivät eri puolille valtakuntaa.

Tacitus mainitsee rahakriisin vuonna 33 historianteoksessaan. Rahan niukkuus johtui siitä, että se kerääntyi valtionrahastoon. Tiberius jakoi sata miljoonaa sestertiusta ja antoi korottomia lainoja kolmeksi vuodeksi. AE- rahaa lyötiin vuosina 34- 37 kuitenkin vain tavanomaisia määriä, joten Tiberius laski rahastoon kertyneet rahat sellaisenaan takaisin kiertoon.

Tyypit

Kulta- ja hopearahaa ei käytetty tiedotukseen kuten Augustuksen aikana. Niistä ilmeni vain uusi keisari, Tiberius.

Rooman AE- rahalla tilanne oli täysin toinen. Sekä kuvaa että tekstiä käytettiin runsaasti. Edeltäjää ylistettiin monin tavoin, viitattiin Liviaan, Drusukseen ja tämän kaksoispoikiin sekä keisarin hyveisiin tyypeillä: Justitia, Pietas, Salus, Clementia ja Moderatio. Uudet kaivertajat saivat tyyppeihin enemmän huomiota taiteellisilla ja tasapainoisilla kuvilla ja teksteillä. Ohjeet tulivat ilmeisesti Sejanukselta, joka ei ollut yhtä konservatiivinen kuin Tiberius. Vuosien 34- 37 rahat ovat sovinnaisempia ja niihin loppui tyyppien kehittely.

Rahapajan järjestely

Jalometallirahaa lyötiin Lugdunumissa, ja tyyppien analyysi on vielä tekemättä. Rooman rahapajan osalta voidaan esittää joitakin havaintoja. Ajoittain voidaan erottaa neljän työpajan toimineen samanaikaisesti. Kukin työpaja löi omaa tyyppiään. Tämä käytäntö näyttää jatkuneen ja muuttui normaalijärjestelyksi.

Tekniikka

Kulta- ja hopearaha lyötiin vain vähän keskinkertaista paremmin. Muotokuvat toteutettiin heikosti, ja keisarin vanheneminen ja laihtuminen esitettiin brutaalisti.

AE- rahoilla päästiin päinvastoin mainioihin muotokuviin ja laadukkaisiin kirjaimiin. Myös tyypit ovat arvokkaita ja tasapainoisia.

Lugdunumin leimasinten asento on vaihteleva, mutta Rooma pyrki pitämään leimasimet samoin päin.

Pääasialliset maakuntarahat

Espanjan kaupunkirahaa lyötiin edelleen ja Aleksandrian rahapaja toimi ahkerana. Näiden pajojen raha ei liikkunut oman maakunnan ulkopuolella.

GAIUS (Caligula)

18.3.37 - 24.1.41

Yleinen rahapolitiikka

Gaius jätti rahajärjestelmän pääpiirteet ennalleen. Hän siirsi aluksi painopisteen quadranseihin ja tyyppien sisältöön, joka poikkesi täysin aiemmasta. Kulta- ja hopearahat olivat samanpainoisia kuin aiemmin, sestertiusten painojakautuma on kapea ja dupondiukset ovat painavampia kuin Augustuksella. Assit ja quadransit ovat entisen painoisia.

Ainoa ongelma on ratkaista, missä kulta- ja hopearahat lyötiin. Vuosina 37- 38 näiden ulkonäkö muuttui siinä määrin, että voidaan esittää lyönnin siirtyneen Roomaan.

Rooman rahapaja

a) kulta ja hopea

Lugdunum oli aloittanut yhdellä takasivulla ja Victoria- tyyppisellä kultaquinariuksella. Toisessa annissa oli jo kolme takasivua, joiden lisäksi Roomassa aloitettiin neljäs tyyppi. Näin Rooma aloitti neljällä työpajalla, joilla oli kullakin oma tyyppinsä. Vuosina 38- 39 lyötiin vain kultaquinariuksia, vuoden 40 jälkeen neljää tyyppiä ja vuosina 40- 41 taas vain quinariuksia, kunnes lyötiin kahta tyyppiä vain hopealle (Gaius surmattiin tammikuun 24 päivänä vuonna 41).

Rooman tuotanto oli pieni päätellen säilyneistä rahoista. Aureusleimasimia tunnetaan suurimmastakin annista vain kymmenen. Sama pätee hopeaan, ja varsinkin vuoden 41 denarit ovat hyvin harvinaisia, lyötiinhän niitä vain noin kolme viikkoa.

b) AE

Päivättyjen AE- rahojen yleiskuva on suhteellisen yksinkertainen. Sekä vuosina 37- 38 että 39- 40 lyötiin neljää sestertius-tyyppiä, joista kolmessa on Gaiuksen muotokuva ja neljännessä Pietas. Nämä eivät ole yleisiä. Samassa yhteydessä lyötiin ratsastajatyyppinen dupondius ja Germanicuksen asseja. Molemmissa on Gaiuksen nimi takasivulla, ja ne ovat sestertiuksia yleisempiä. Gaiuksen muotokuva ilmestyi vasta Vesta- asseihin, jotka ovat yleisiä vuosilta 37- 38 ja harvinaisempia vuosilta 39- 40. Vuosina 38- 39 lyötiin RCC- quadransit.

Tyyppien painopiste oli keisariperheen yhtenäisyydessä ja Gaiuksen esivanhemmissa. Vain RCC- quadranseilla on ajankohtainen aihe, puolen prosentin veron poisto.

Agrippan nimiin lyötiin runsaasti asseja Gaiuksen kuoltuakin.

Rooman rahapaja ylläpiti korkeaa taiteellista tasoa. Kullalla ja hopealla pieni aihio rajoitti taiteellisuuden kehitystä.

Rooman rahapajan toiminnan järjestely

Lugdunumissa oli toiminut aluksi kaksi ja sitten kolme työpajaa. Roomaan siirron jälkeen toiminta oli seuraava:

kulta ja hopea aurikalkum ja kupari

37-38 4 Agrippa, Divus Aug. 6 Adlocutio, sisaret,

Germanicus, SPQR... Drusus, Divus Aug.

Vesta, SPQR...

38-39 1 kultaquinarius 1 RCC quadrans

39-40 4 kuten 37-38 6 kuten 37-38 ja RCC-

quadrans

40-41 1 kultaquinarius 5 Adlocutio, Drusus,

Divus Aug. Vesta,

SPQR...

41 2 Agrippina, Divus Aug.

Leimasimien asento on AE- rahoilla vastakkainen, mutta kullalla ja hopealla epäsäännöllinen. Lisäksi on huomattava, että kullalla ja hopealla tekstit ovat vastapäivään ja AE:lla takasivun tekstit lähes säännöllisesti myötäpäivään.

Gaiuksen rahanlyönti ei ollut runsasta, mutta tuskin hänen rahoja poistettiin tarkoituksellisesti käytöstä, millä joskus on yritetty selittää rahojen harvinaisuutta.

Kappadokian Caesarea

Gaius antoi Tiberiuksen perustaman pajan jatkaa didrachmojen ja drachmojen lyöntiä. Vuosiin 37- 38 ajoittuvissa drachmoissa on Gaiuksella ylimääräisiä arvonimiä takasivun tekstissä. Tyyppinä ovat pappistunnukset. Yksi didrachma palauttaa mieliin 20 vuoden takaisen Armenian vasallivaltioksi saattamisen.

Useimmat näistä rahoista ovat harvinaisuuksia, mutta ilmeisesti ne lyötiin paikalla olleen legioonan palkkojen maksuun.

CLAUDIUS

24.1.41 - 13.10.54

Yleinen rahapolitiikka

Claudius ei ollut valmistautunut keisarin tehtäviin, kun hänet nostettiin dramaattisesti valtaan. Hän syntyi Lugdunumissa 1.8.10 eKr, juuri samana päivänä, kun kaupungissa vihittiin käyttöön Rooman ja Augustuksen alttari. Hän tutki historiaa ja oli mahdollisesti pedanttinen ja varmasti terävä-älyinen, mutta hänellä ei ollut kokemusta keisarikunnan hallinnosta. Hänellä oli kuitenkin hyvä perimä. Nero Claudius Drusus oli hänen isänsä ja Livia, Augustuksen puoliso hänen isoäitinsä. Hänen veljensä Nero Claudius Germanicus oli avioliitollaan yhdistänyt Juliusten ja Claudiusten suvut.

Claudius joutui turvautumaan ammattitaitoisiin hallintovirkamiehiin, joita nyt oli jo käytettävissä. He olivat oppineet hallintotehtävät edellisten keisarien hovissa. Näiden miesten, muiden muassa Pallaksen ja Narcissuksen, ansiota oli, että Augustuksen muokkaama rahajärjestelmä säilyi ennallaan. Rahojen paino pysyi ennallaan: aureus 7,6 - 7,8 g, denari 3,6 - 3,9 g, sestertius 27,5 - 29,5 g, dupondius 15,0 - 16,3 g, as 10,2 - 11,5 g ja quadrans 3,0 - 3,5 g. Monet Claudiuksen AE- rahat ovat hyvin kuluneita siksi, että Nero ei lyöttänyt AE- rahaa vuosina 54 - 63. Samasta syystä niistä on lyöty melko paljon jäljitelmiä.

Rahapajan toiminnan järjestelykin pysyi ennallaan. Jos Gaius siirsi kulta- ja hopearahan lyönnin Roomaan, on myös Claudiuksen rahat lyöty Roomassa. Huomattava osa AE- rahoista on kuitenkin lyöty muualla. Lugdunumin ja Espanjan rahapajojen sulkemisen jälkeen lännessä oli melkoinen puute asseista. Claudiuksen rahoja kopioitiin monissa nyrkkipajoissa, paino ja työn laatu vaihtelevat suuresti. Neron avattua Lugdunumin rahapajan jäljitelmien tuotanto tyrehtyi.

Ilmeisesti rahanlyönnin valvonta oli Claudiuksen aikana tehottomampi kuin aiemmin. Päällystettyjen denarien määrä kasvoi merkittävästi. Rahanvaihtajat olivat varovaisia ja testasivat denarit kuparisydämen paljastamiseksi lyömällä loven rahan pintaan. Todennäköisesti päällystetyt rahat olivat epärehellisin keinoin hankituilla leimasimilla lyötyä väärää rahaa.

Lugdunumin rahapaja

Hieman tavanomaista painavammat, harvinaiset quadransit, joilla on Lugdunumin alttari- tyyppi, on mahdollisesti lyöty Claudiuksen 50- vuotispäivän kunniaksi Lugdunumissa.

Rooman rahapaja

a) järjestely

AE- rahaa lyötiin yhtä tyyppiä kussakin työpajassa, ja kullalla ja hopealla noudatettiin enimmäkseen samaa kaavaa. Näistä voidaan laatia taulukko päivättyjen rahojen osalta:

vuosi kulta hopea

41-42 6 6

42-43 ei ei

43-44 3 3

44-45 3 3

45-46 ei ei

46-47 6 6

47-48 ei ei

48-49 ei ei

49-50 4 4

50-51 3 3

51-52 2 2

Päiväämättömät annit voidaan ajoittaa vuosiin 43-45 ja 50-52, jolloin osa työpajoista löi päivättyjä rahoja. Myös vuosina 52-54 on voitu lyödä päiväämättömiä hopearahoja.

Valtaannousun lahjoituksiin tarvittiin ensimmäisen vuoden rahat, vuosina 43-45 rahat käytettiin Britannian valtaukseen ja sen juhlimiseen, vuoden 47 vuosisataiskisat ja Agrippinan tunnetuksi tekeminen sekä Neron adoptio vuonna 50 edellyttivät kukin uutta rahaa.

AE- rahaa lyötiin neljässä työpajassa. Vuosina, joina ei lyöty kulta- eikä hopearahaa, keskityttiin AE- rahan lyöntiin. Päivättyjä quadranseja on lyöty vuosina 41-43. Arvonimi PP jakaa muutoin päiväämättömät rahat kahteen jaksoon, sillä tämä otettiin käyttöön vuonna 50.

b) tyypit

1) kulta ja hopea

Vuosien 41-42 kolme tyyppiä (EX SC OB CIVES SERVATOS, IMPER RECEPT ja PRAETOR RECEPT) kertovat senaatin hyväksyneen uuden keisarin, jonka pretoriaanit olivat valinneet. Claudiuksen omaan politiikkaan viittaavat Constantia ja Paci Augustae. De Germanis muistelee Germanicuksen sotakunniaa.

Vuosien 43-45 tyypit olivat Imper Recept, Praetor Recept ja Paci Augustae.

Vuosina 46-47 tyyppeinä säilyivät Imper Recept ja Paci Augustae. Britannian sotaretkestä kerrottiin tyypillä De Britann. De Germanis ja Constantia palautettiin käyttöön. tyyppi SPQR PP OB C S oli kiitollisuuden osoitus sotavoitoille.

Vuosina 49-50 jatkettiin tyyppien De Britann, Constantia, Paci Augustae ja SPQR PP OB C S lyömistä.

Vuosina 50-51 poistui tyyppi De Britann käytöstä.

Vuosina 51-52 poistui tyyppi Constantia käytöstä.

Vuosien 41-45 päiväämättömillä rahoilla muistettiin keisarin äitiä (Antonia) ja isää (Nero Claudius Drusus). Vuosina 50-54 painopiste siirtyi Claudiuksen ja Agrippinan avioliittoon ja Neron adoptioon.

2) AE

Päivättyjä ovat vain quadransit väliltä 25.1.41 - 31.12.42. Modius kertoo valtaannousun yhteydessä tapahtuneesta viljan jakelusta. Vaaka viitannee rahan painon korjaamiseen tai siihen, että kaikille punnittiin sama määrä viljaa.

Arvonimellä PP jakaantuneista ryhmistä aikaisempaan kuuluvat Antonian muotokuvalla varustetut dupondiukset ja Nero Claudius Drusuksen sestertiukset. Claudiuksen omista rahoista valtaannoususestertiukset ja hänen isänsä voittoja kunnioittavat sestertiukset kuuluvat aikaisempaan ryhmään. Dupondiukset ja assit olivat yksinkertaisempia. Ne kuvaavat Roomaa, Italiaa ja maakuntia eri tasoilta. Ceres Augusta kertoo Claudiuksen huolehtineen viljan saatavuudesta. Asseilla Constantiae Augusti ja Libertas Augusta viitataan legiooniin ja hallinnon lieventämiseen, kun taas hyvin yleiset Minerva- rahat kuvaavat Claudiuksen sotilaskoulua.

Myöhempi ryhmä (50-54) jatkoi valtaannoususestertiuksilla ja jatkui Spes- sestertiuksilla. Nero Claudius Drusuksen sestertiuksia lyötiin edelleen, kuten myös Ceres- dupondiuksia ja Constantia-, Libertas- ja Minerva- asseja. Antonian dupondiuksen lisäksi lyötiin Germanicuksen sestertiuksia ja asseja sekä Agrippina vanhemman sestertiuksia. Näiden lisäksi lyötiin vielä harvinaisia sestertiuksia Agrippina nuoremman ja sestertiuksia ja dupondiuksia Neron nimiin.

Efeson rahapaja

Claudiuksen cistoforuksia lyötiin Efesossa, jossa niitä ei ollut lyöty sitten Augustuksen hallituskauden. Takasivulla on Diana Efesia tai Agrippinan muotokuva. Kaikkiaan näitä lyötiin mitättömästi verrattuna Augustuksen tai Hadrianuksen lyöntimääriin.

Pergamumin rahapaja

Myös Pergamumin cistoforuksia lyötiin hyvin vähän. Com Asi- anti ajoittuu hallituskauden alkuun ja Neron muotokuva loppuun.

Kappadokian Caesarea

Latinalaisella tekstillä lyötiin didrachmoja päiväämättöminä, mutta tyypit ajoittavat ne viimeistään vuoteen 50. Claudiuksen tyypit viittaavat Britannian kampanjaan, Messalinan tyypit osoittavat sotilaiden uskollisuutta keisariperheelle ja lisäksi muistettiin Nero Claudius Drusuksen saavutuksia.

Tämän pajan aihiot ovat melko soikeita. Claudiuksen didrachmat painavat 7,3 - 7, 4 g eli lähes saman kuin Gaiuksen.

NERO

13.10.54 - 9.6.68

Ajoitus

Nero nousi valtaan 13.10.54, mutta tribuunin vallan hän sai vasta joulukuun neljäntenä päivänä. Nero oli konsulina vuosina: 55, 57, 58, 60 ja 68. Näistä 55 ja 60 esiintyvät aureuksilla ja denareilla. Noin vuoteen 66 asti arvonimi esiintyy etusivun tekstin lopussa ja sen jälkeen tekstin alussa. Vuoteen 63-64 (TR P X) asti kulta- ja hopearahat olivat Augustuksen järjestelmän mukaisia ja sen jälkeen keveämpiä.

Yleinen rahajärjestelmä

Yleisessä rahajärjestelmässä on muutamia selviä piirteitä:

- vasta vuonna 62-63 alkoi AE- rahan lyönti,

- aureusten ja denarien paino laski hieman,

- rahanlyöntiä valvoivat Seneca ja Burrus,

- työpajojen määrä pieneni.

Muualla vain Caesareassa lyötiin keisarin jalometallirahaa. Aureus painoi 7,6 - 7,7 g (43 kpl naulasta) ja denari 3,5 - 3,7 g (89 kpl naulasta).

Rahatyyppien pääteema oli opettavainen vuodet 54-64. Aluksi kunnioitettiin Divus Claudiusta ja Agrippinaa. Vuonna 55 lyötiin etusivulle Neron nimi ja takasivulle Agrippinan nimi. Seuraavina vuosina tulivat Senecan ja Burruksen opetukset esiin. Burrus kuoli vuonna 62 ja Seneca vetäytyi eläkkeelle, mutta sitä ennen, vuonna 60 ilmestyi kolme uutta tyyppiä: Ceres, Roma ja Virtus, joissa oli vielä teksti EX SC. Näyttää siltä, että senaatilla oli erityinen vaikutusvalta kulta- ja hopearahanlyönnissä Neron hallituskauden alussa. Vuonna 63-64 teksti EX SC jäi pois käyttöön otettiin uudet tyypit. Nämä viittaavat selvemmin Neroon, ja rahat lyötiin kevennettyinä. Vanhaa rahaa poistettiin runsaasti liikenteestä sulatusuuniin ja uudelleen lyötäväksi.

Uutta aureusta lyötiin 45 kpl naulasta ja paino keskittyi välille 7,2 - 7,4 g. Samalla denaria alettiin lyödä 96 kpl naulasta ja sen paino keskittyi välille 3,2 - 3,5 g.

Uudistuksen yhteydessä aloitettiin myös AE- rahan lyönti, joka oli ollut keskeytyneenä kymmenen vuoden ajan. Pian Rooman pajan tueksi alettiin AE- rahaa lyödä myös Lugdunumissa, jossa käytettiin muotokuvan alapuolella merkkinä palloa. Kumpikin rahapaja pääsi suuriin tuotantolukemiin.

Neron uusi AE- raha, pajat

Neron AE- rahat jakaantuvat kahteen pääryhmään. Niitä on kaikkia arvoja quadransista sestertiukseen. Ryhmät eroavat muotokuvan alareunan muodon ja sen alla olevan merkinnän perusteella:

1) suora leikkaus, ei palloa,

2) kaareva leikkaus, pallo.

Myös yksityiskohdat eroavat, ja tekstin muoto poikkeaa.

Pallo- rahat on lyöty ilmeisesti Lugdunumissa, sillä maalöydöt, joissa niitä esiintyy, keskittyvät länteen. Toinen ryhmä on lyöty Roomassa.

Tonavan alajuoksulla lienee toiminut tilapäinen rahapaja.

Rooman AE- rahat ilman merkintää SC

Augustuksen rahajärjestelmän alusta asti AE- rahoissa oli merkintä SC selvästi esillä. Neron hallituskaudella lyötiin AE- rahaa, josta kirjaimet SC puuttuvat, kaikkia arvoja: sestertiuksia ja dupondiuksia aurikalkumista sekä asseja, semissejä ja quadranseja kuparista. Niitä on lyöty niin paljon, että niiden on täytynyt olla käypää rahaa, ja näyttää siltä, että ne lyötiin Rooman pajassa heti sen aloitettua AE- rahan lyönnin noin vuonna 62-63.

Nämä lyötiin kahtena antina:

1) Kuparirahat as, semis ja quadrans, tyyppeinä Apollo ja Genius, lyötiin aluksi epävakaan painoisina. Neron muotokuva on joko paljaspäinen vasemmalle tai seppelöity oikealle.

Quadranseilla on Minerva- aiheita.

2) Sestertiuksia lyötiin kuutta eri tyyppiä ja dupondiuksia kolmea, aurikalkumista. Etusivun tekstit ovat epätavallisia ja huolimattomasti järjesteltyjä.

Rooman rahapajan SC rahat

Samalla kun kulta- ja hopearahoja kevennettiin, alettiin lyödä jälleen perinteisiä AE- rahoja.

3) Kaikissa on arvonimi IMP vielä lopussa. Sestertiusta lukuun-ottamatta niissä on arvomerkintä, ja kaikki lyötiin aurikalkumista. Merkinnöillä osoitettiin, että uudet rahat vastasivat arvoltaan entisiä.

4) Tässä annissa palattiin entiseen kaksimetallijärjestelmään. Semissejä ei lyöty. Sestertiuksilla on sama etusivun teksti: NERO CAESAR AVG IMP TR POT XI PPP ja muotokuvassa Nerolla näkyy rintahaarniska. Näillä on kaksi tyyppiä: Januksen temppeli ja istuva Roma- jumalatar. Dupondiuksilla on lyhyempi teksti, mutta samat tyypit. Myös asseilla on Januksen temppeli, teksti oli aluksi pitkä, mutta lyheni pian. Uusi Victoria- tyyppi otettiin käyttöön tässä annissa. Quadranseilla esiintyvät: oksa, pylväs tai pöllö. Tämä anti oli hyvin suuri.

5) Arvonimi IMP siirrettiin tekstin alkuun. Tyypit ovat samat kuin edellisessä annissa. Dupondiukset ovat harvinaisempia kuin sestertiukset ja assit hyvin yleisiä.

6) Päiväys TR P XIII ajoittaa annin vuoteen 66-67 (joulukuusta joulukuuhun). Anti oli edellistä pienempi.

7) Harvinaisia sestertiuksia lyötiin päiväyksellä TR P XIV Rooman rahapajan AE- rahan lyönnin lopuksi.

AE- rahan kehittely oli Roomassa vakaampaa kuin edellisillä hallituskausilla. Viiden vuoden tiivis toiminta ehkä antaa väärän kuvan. Tyypit jakautuvat käytännöllisesti katsoen kahteen ryhmään: sestertiuksilla Adlocutio, Annona, Congiarum, Decursio, Ostia ja Riemukaari sekä myöhemmin Januksen temppeli ja Roma, dupondiuksilla Macellum, Securitas ja Victoria sekä myös Januksen temppeli ja Roma, asseilla Apollo ja Genius sekä Januksen temppeli ja Victoria. Muotokuva kehittyi ja teksti vaihtui tilanteen mukaan.

Lugdunumin rahapaja

Lugdunumissa lyötiin melko runsaasti AE- rahaa, joilla on pallo muotokuvan alla. Niiden tyypit ovat samoja kuin Rooman rahapajan rahoilla. Erot osoittavat, että Lugdunumissa oli omat kaivertajat.

Rahapajoilla oli yhteinen johto, mikä näkyy tyyppivalikoiman lisäksi siitä, että rahapajoissa käytettiin samoja metalliseoksia.

1) Pieni anti pelkästään aurikalkumisia sestertiuksia, dupondiuksia ja asseja lyötiin aluksi. Tyypit ovat Rooman 3)- annin mukaisia. Tämä anti ajoittunee vuoteen 64.

2) Tässä annissa palattiin kaksimetallijärjestelmään, mutta dupondiuksilla säilyi arvomerkintä. Tyyppien määrä kasvoi sestertiuksilla kuuteen, ja assin Ara Pacis on selvästi lugdunumilainen. Semissejäkin lyötiin, ja lännen pikkurahan puute alkoi hellittää.

3) Muotokuvat ovat kypsempiä ja pallo parempi kuin edellisissä anneissa. Sestertiustyyppejä on jo kahdeksan, kun Januksen temppeli ja Ostia tulivat mukaan. Assin lisätyyppi on Victoria. Semissejä lyötiin runsaasti, ja tyyppeinä on Roma ja pöytä. Anti oli suuri ja se ajoittuu osittain Rooman kolmannen ja neljännen annin vaihteeseen.

4) Arvonimi IMP siirtyi alkuun. Anti on jatkoa edelliselle.

5) Sestertiusanti väheni yhdellä tyypillä, ja asseja lyötiin vain yhtä tyyppiä. Anti on suuri ja muotokuvat vaihtelevia. Vuoden 68 rauhattomuudet johtivat pajan sulkemiseen.

Lännen maakuntien AE- rahan tarve oli tullut tyydytetyksi. Rahapajoilla on täytynyt olla suuri varasto rahametalleja varten ja legioona sitä vartioimassa.

Rooman työpajajärjestelmä

Vasta Philippus I merkitsi työpajat numeroin rahoille, ja käytäntö kehittyi 200- luvun lopulla säännölliseksi. Aiemmin työpajojen määrä selvisi samanaikaisten takasivujen määrän perusteella. Gaiuksen ja Claudiuksen rahoja voidaan osoittaa lyödyn kuudessa työpajassa. Vuosina 56- 61 voidaan löytää piirteitä vain yhdestä työpajasta. Sitten ilmestyi kolme tyyppiä: Ceres, Roma ja Virtus, mikä viittaa kolmeen työpajaan. Vuonna 63- 64 lukumäärä pieneni kahteen, kun AE- rahan lyönti alkoi.

Sen jälkeen kulta‑ ja hopearahaa lyötiin seuraavasti:

64- 65 6 työpajaa

65- 66 4 työpajaa

66- 67 3 työpajaa

68 3 työpajaa

Epävarma Balkanin rahapaja

Neljätoista tunnettua AE- rahaa viittaavat siihen, että Balkanilla on toiminut hetken puolivirallinen rahapaja.

Kappadokian Caesarea

Tiberiuksen liitettyä Kappadokian valtakuntaan sen rahapaja tuotti keisarin hopearahaa latinalaisin tekstein. Samalla lyötiin myös paikallisrahaa kreikkalaisin tekstein.

Nero jatkoi käytäntöä ja lisäsi järjestelmään kaksi uutta hopearahaa: 24 ja 12 italialaista assia.

Caesarean rahat jakautuvat neljään ryhmään. Ensimmäisen muoto-kuvassa on nuorukainen ja tyypit keskittyvät Agrippinaan Augustana ja Mater Augustina. Tämä ryhmä ajoittuu vuosiin 54- 55. Toinen ryhmä ajoittuu vuosiin 56- 58. Siinä on edelleen nuorehko muotokuva ja takasivulla Divus Claudius. Kolmas ryhmä ajoittuu Corbulon Armenian saavutuksiin vuonna 58 ja jatkui vuoteen 60 asti. Pieni neljäs ryhmä, jossa on lyhyet tekstit ja Divus Claudius takasivulla, ajoittuu 60- luvun alkupuolelle. Siinä Neron muotokuva on jo kypsempi.

LIITE: Uusia tutkimuksia Nerosta

Curtis L. Clay on tutkinut Neron kulta- ja hopearahoja. Tässä yhteenveto tuloksista:

1. Neron tribuunipäivä on lokakuun kymmenes (ei joulukuun neljäs).

2. Norsuvaunutyyppi, jossa ovat Neron ja Agrippinan muotokuva, lyötiin ennen seppeletyyppiä.

3. Nero sai arvonimen Pater Patriae vuosien 55- 56 vaihteessa.

4. Kolme seisovaa henkilöä esittävää tyyppiä ovat Ceres ja kaksi Romaa. Muoto EX SC viittaa siihen, että kyseessä olivat patsaat, joille annettiin lupauksia.

5. Vuosien 54- 64 kulta- ja hopearahatyypit osoittavat Nerolle tai Divus Claudiukselle vannottuja uskollisuuden valoja.

6. Claudiuksen seuralainen norsuvaunussa ei ole Augustus, koska seuralaisella on naisellisia piirteitä. Hän saattaa olla Fides Praetorianorum.

Clay jatkaa Neron rahojen tutkimista ja keskittyy jatkossa AE- rahoihin.

CLODIUS MACER

Yleistä

Clodius Macer käytti arvonimeä Afrikan propraetor. Hän kapinoi Neroa vastaan keväällä (tai lokakuussa) vuonna 68. Hänen valtansa oli Numidian legioonan varassa ja hän valtasi pian Karthagon. Sieltä käsin hän pystyi valvomaan merireittejä Egyptistä Romaan. Hän ei ilmeisesti toiminut yhdessä Galban kanssa, koska hänen kuoltua Afrikan joukot osoittivat uskollisuutensa Galballe ja Macerin partisaanit tukivat Vitelliusta. Macer oli uskollinen senaatille, mikä näkyy rahoilla merkintänä SC.

Rahapaja ja lyöntimäärä

Rahapaja oli mitä ilmeisimmin Karthagossa. Se oli pieni ja löi vain denareja. Toistaiseksi tunnetaan noin 60 rahaa, jotka on lyöty 34 etusivun ja 41 takasivun leimasimella. Lyöntimäärä lienee ollut miljoonan denarin suuruusluokkaa. Tämä riitti joukkojen palkkoihin ja kannattajien suosion ylläpitämiseen. Vain yksi työpaja oli toiminnassa. Etusivuja on seitsemän ja kullakin yleensä vain yksi takasivu:

ryhmä rahoja etusivu (leim.) takasivu (leim.)

1 7 Africa (4) Leg I (2), Leg III (4)

2 8 Leijona (5) Leg I (1), Leg III (5)

3 8 Victoria (6) Leg III (5)

4 5 Libertas (2) Leg I (3)

5 10 Karthago (6) Sisilia (7)

6 3 Roma (3) Voitonmerkki (3)

7 13 Macer (1+7) Sotalaiva (10+3)

Denarien paino on suurempi kuin Neron uudistuksen mukaisien rahojen. Punnittujen rahojen keskipaino on noin 3,4 g. Paino näyttää pienentyneen annista toiseen.

Rahanlyönnin tekniikka on vaihteleva, jotkin leimasimet ovat melko hyvin kaiverrettuja, toisissa näkyy kokemattomuus.

Yleensä tyypit oli lainattu tasavallan aikaisilta denareilta. Etusivun teksti on enimmäkseen genetiivissä, eikä Macer käyttänyt arvonimeä Augustus.

Väärennyksiä

Clodius Macerin rahat määriteltiin oikein vasta vuonna 1601, ja vielä vuonna 1902 niitä tunnettiin vain 32. Näin ollen ne ovat kiinnittäneet väärentäjien huomiota. Beckerin väärennykset on melko helppo tunnistaa aihion suuruuden ja säännöllisen helmireunuksen ansiosta, lisäksi kirjaimet poikkeavat roomalaisista.

Clodiuksen rahoja on löytynyt satunnaisesti joistakin kätköistä, esimerkiksi seitsemän rahaa Tunisiasta vuonna 1959. Valitettavasti Espanjasta löydetyt 13 Macerin rahaa olivat maaperän elohopean turmelemia ja vain neljä oli kunnollista. Tällaiset löydöt saattavat kuitenkin vielä lisätä tietoa Macerin rahoista.

SISÄLLISSODAT

68- 70

Muutama rahasarja on käsiteltävä tällä otsikolla, koska niillä ei ole aikalaisen keisarin kuvaa eikä nimeä. Käytännöllisesti katsoen ne kaikki ovat Neron kevennetyn järjestelmän mukaisia. Monet tyypit liittyivät läheisesti Galban, Vitelliuksen ja Vespasianuksen tyyppeihin, ja aiheet keskittyvät perustuslailliseen vapauteen, yleiseen hyvinvointiin, Galliaan, Espanjaan, senaattiin, armeijaan ja kostoon. Nämä heijastavat Neron kuoleman jälkeistä tilannetta. Tässä ryhmässä on yksi poikkeuksellinen sarja, jossa on Augustuksen muotokuva. Tässäkin on tyyppejä, jotka viittaavat sisällissotiin.

Missään tämän ryhmän rahassa ei ole Rooman rahapajassa Claudiuksen ja Neron hallituskaudella kehittyneitä piirteitä. Roomassahan oli koko ajan hallitseva keisari.

Espanja

Espanjassa lyötiin suuri sarja aureuksia ja denareja. Aureukset olivat uudistusta edeltäneen järjestelmän mukaisia, mutta denarit uuden järjestelmän mukaisia.

Hispanian kuvernöörinä Galba olisi käyttänyt Tarracon rahapajaa ennen Neron kuolemaa. Vain kaksi tyyppiä on niin yleisiä, että niitä voidaan pitää pääantina: denarit Libertas Restituta / SPQR ja Bon Event / Rom Renasc.

Lyöntimäärä lienee ollut huomattava, vaikka rahat ovat harvinaisia. Ne lyötiin kiireellä, mikä näkyy tekstin järjestelyssä ja muodossa.

Gallia

Tämä ryhmä poikkeaa siinä määrin edellisestä, että se on määritelty Galliaan. Aureuksetkin ovat uuden järjestelmän mukaisia. Tyypit ovat sotaisia, ja melko varmasti rahojen lyöttäjänä oli Vindex. Lugdunum ei sallinut Vindexin käyttää rahapajaansa, joten Vienna on lähin vaihtoehto.

Ryhmä ajoittuu maaliskuulta toukokuulle, jolloin Vindexin kapina tukahdutettiin. Vindexin 100 000 miestä tarvitsi melko suuren määrän rahaa palkkoihin. Kaksi tyyppiä on muita runsaampia: Mars Ultor / Signa P R ja Salus Generis Humani / SPQR.

Ellei Ylä- Germanian legioonankomentaja Verginius Rufus olisi pysynyt Neron puolella, Vindex olisi saattanut voittaa.

a) Augustus, b) Divus Augustus

Nämä rahat poikkeavat esikuvistaan Neron uudistuksen mukaisen painon perusteella. Ilmeisesti edellä kuvatut rahapajat löivät näitä siten, että b) kuuluu Espanjaan ja a) enimmäkseen Galliaan. Kaikki ovat poikkeuksetta harvinaisia.

Tyypit on kopioitu Augustuksen tai jopa tasavallan rahoilta.

Sotilaallinen ryhmä

Kiistanalainen on tämä ryhmä, jossa on keveitä denareja ja yksi aureus. Näiden propaganda oli kohdistettu pretoriaanikaartiin, joten rahat lyötiin ehkä Lugdunumissa tai Nemausuksessa. Vitel-liuksen kannattajat pyrkivät näiden avulla saamaan Rooman joukot puolelleen, mutta epäonnistuivat.

Gallian kapina

Uniikkeja denareja ja yksi aureus ajoittuvat vuosiin 69- 70, jolloin Julius Civilis kapinoi Ala- Reinillä. Rahat kattavat sisällissodan koko tyyppivalikoiman. On vaikea määritellä niiden lyöntipaikkaa, koska Civilis liikkui ripeästi paikasta toiseen. Mahdollisesti hänellä oli käytössään liikkuva rahapaja, mikä selittää rajallisen lyöntimäärän.

Afrikka

Kaksi denariantia, joista toinen hyvin harvinainen ja toinen uniikki, sijoittunevat Afrikkaan (Karthagoon). Siellä säilyi senaatille myötämielinen asenne, joka heijastuu näistä rahoista. Nämä ajoittuvat vuoden 68 huhtikuun ja kesäkuun välille, jolloin Galba lujitti asemiaan Espanjassa.

GALBA

9.6.68- 15.1.69

Yleistä

Servius Sulbicius Galba oli kuvernöörinä Espanjassa, kun hän liittyi 2.4.68 Vindexin puolelle Neroa vastaan ja otti vastaan joukkojensa osoittaman suosion. Hänet huudettiin imperaattoriksi, mutta hän kieltäytyi arvonimistä Caesar ja Augustus aina Neron kuolemaan asti 9.6.68. Galba odotti otollista tilaisuutta tarjota joukkojaan senaatin käyttöön. Hänellä oli aluksi yksi legioona (VI Victrix), ja hän ryhtyi kokoamaan toista (VII Galbiana). Kesäkuun puolivälissä Galba sai kuulla Neron kuolleen ja pian sen jälkeen senaatti tunnusti hänet keisariksi. Tällöin hän omaksui keisarin arvonimet. Hän palasi Roomaan, jossa hän pysyi kuolemaansa asti 15.1.69.

Rahapajat

Lyhyt hallituskausi ja Galban liikkeet helpottavat rahapajan sijainnin määrittelyä. Imperaattoriksi huudon jälkeen Galba joutui maksamaan joukoilleen palkan. Kulta- ja hopearahaa hän tarvitsi välittömästi Espanjassa ja sitten matkalla Roomaan Narbossa heinäkuussa.

Espanjaan ja Galliaan sijoittuvat rahat, joilla ovat varhaiset arvonimet, roomalaisesta poikkeava muotokuva sekä espanjalais- ja gallialaisaiheiset takasivut. Tarraco saattoi ottaa tehtäväksi Galban rahanlyönnin Espanjassa, ja Galliassa hän saattoi käyttää Narbon rahapajaa. Myös Vindex saattoi lyöttää rahaa Galban nimiin ehkä Viennassa. Nämä pajat löivät selvästi Neron rahoja painavampia aureuksia ja denareita. Rooma löi sitten Neron järjestelmän mukaista rahaa heinäkuusta alkaen. Tyyppejä on paljon, vaikka aikaa oli vähän.

Rooman rahat olivat heti alusta alkaen korkealuokkaisia kullan ja hopean lisäksi myös huomattavissa sestertiussarjoissa. Muuta AE- rahaa lyötiin Roomassa rajoitetusti.

Lugdunumissa lyötiin AE- rahaa, mutta vain vähän sestertiuksia.

Afrikassa saattoi toimia pieni rahapaja.

Espanjan rahapaja(t)

a) Espanjaan määritellyt kulta- ja hopearahat lyötiin ilmeisesti Tarracossa. Aureukset painavat 7,6- 7,8 g ja denarit 3,3- 3,6 g. Tyypit ovat espanjalaispainotteisia. Aluksi lyötiin etusivulle ratsumies (Galba) ja teksti GALBA IMP. Takasivulla oli Hispanian muotokuva ja teksti HISPANIA. Etusivun teksti kehittyi lopuksi muotoon SER GALBA IMP CAESAR AVG PM TR P, josta päätellen paja on toiminut vuoden 68 lopulle asti.

Etusivun muotokuvat eivät ole kovin näköisiä, niiden alla on merkkinä pallo.

Espanjan lyöntimäärä oli huomattava, samaa luokkaa kuin aureusten ja denarien lyönti Roomassa.

b) Tarracoon määritellyt AE- rahat ovat asseja, joilla on samanlaiset muotokuvat, kuin edellä kuvatuissa rahoissa sekä pallo muotokuvan alla niskan puolella. Ilmeisesti nämä lyötiin vuoden 68 neljänä viimeisenä kuukautena.

Gallian rahapajat

a) Epävarma (Narbo ja Vienna)

Galliassa löi Galban rahaa ainakin kaksi rahapajaa: Narbo ja Vienna. Ilmeisesti Vindex lyötti Viennassa rahaa Galban nimiin pian hutikuun toisen päivän jälkeen vuonna 68 aina toukokuulle asti. Tällöin lyötiin "ratsumies" etusivulle, koska Galban piirteitä ei tunnettu. Nämä rahat ovat aavistuksen verran kevyempiä kuin espanjalaiset. Pääosa Gallian rahoista on lyöty Narbossa. Rahaa lyötiin myöhäissyksyyn asti, koska siellä käytettiin vielä etusivun tekstiä: Ser Galba Imp Caesar Aug PM Tr P. Muotokuvat ovat parempia kuin Espanjassa, eikä niiden alla ole palloa. Takasivun tyypit ovat vastaavanlaisia kuin Espanjassa: Diva Augusta, Gallia Hispania, Roma Renascens, Victoria PR, Virtus ja Concordia Provinciarum.

Narbon denarit ovat samanpainoisia kuin Espanjan denarit.

b) Lugdunum

1) Kulta ja hopea. Pieni anti aureuksia (7,0 - 7,2 g) ja denareja (3,2 - 3,5 g) lyötiin Galban nimiin. Niiden muotokuva on lähes yhtä hyvä kuin Roomassa lyödyissä rahoissa. Näitä lyötiin ilmeisesti ennen AE- rahojen lyöntiä marraskuussa 68.

Etusivun tekstejä on neljää pituutta.

Lugdunumin rahat tarvittiin Gallian joukoille, kun Galba otti vastaan Vitelliuksen hyökkäyksen.

2) AE. Lugdunumissa lyötiin Galban AE- rahaa vain joulukuulta 68 tammikuulle 69. Sestertiuksilla tunnetaan vain kaksi etusivun ja kolme takasivun leimasinta, ja pienemmille rahoille vastaavasti kahdeksan ja yhdeksän.

Galban kuoltua Otho sulki pajan, ja vasta Vespasianus otti sen uudelleen käyttöön.

Rooman rahapaja

1) Kulta ja hopea. Aureukset ovat keveämpiä (7,0 - 7,4 g), mutta teknisesti ja taiteellisesti selvästi parempia, samoin denarit (3,2 - 3,4 g). Galba korosti maakunnissa saamaansa tukea Rooman kulta- ja hopearahoilla.

2) AE. Sestertiusten muotokuvat ovat huomattavan hienoja. Ajoitus on kuitenkin vaikea. Tyyppivalikoima keskittyy kaupunki-aiheisiin. On laskettu yhteensä 159 etusivun ja 233 takasivun leimasinta kuuden kuukauden ajalta, ja laatu on tästä huolimatta hyvin korkea. Dupondiusten lyönti keskeytyi ehkä marraskuussa 68. Asseista ne eroavat vain painon perusteella, koska sädekruunua ei käytetty. Rahat voidaan esitellä kuudessa ryhmässä:

Ryhmä 1. Etusivun teksti on epävarmasti toteutettu, arvonimien sijainti vaihtelee. Tyypeistä kaksi on vallitsevaa: Roma ja SPQR OB CIV SER. Työpajoja oli ainakin kaksi, mahdollisesti kolme. Tämä ryhmä lyötiin keskikesällä 68.

Ryhmä 2. Nimi Sulpicius ilmestyi etusivulle. Tyypit ovat jatkoa edellisille: Libertas Publica, Roma, Victoria ja SPQR... Ryhmä lyötiin ilmeisesti nopeasti aluksi kolmessa ja myöhemmin yhdessä työpajassa.

Dupondiuksien päätyyppinä on Pax Augusta ja assien Ceres Augusta.

Ryhmä 3. Tässä keskikokoisessa ryhmässä on enimmäkseen sestertiuksia. Etusivun tekstistä on kahdeksan muunnelmaa, joista kolmessa esiintyy jo P M. Ilmeisesti tämä ryhmä lyötiin syys- lokakuun vaihteen molemmin puolin. Muotokuvan seppele näyttää olevan enimmäkseen tammenlehvistä. Sestertiuksella on kuusi, dupondiuksella kolme ja assilla kaksi päätyyppiä. Aiheet olivat perinteisiä politiikan ilmaisuja.

Ryhmä 4. Etusivun teksti on tyyppiä Ser Galba Imp Caesar Aug, josta on viisi muunnelmaa (neljässä on P M). Ryhmä ajoittuu lokakuulle.

Sestertiuksen päätyyppejä on kuusi ja dupondiuksen sekä assin päätyyppejä kolme.

Ryhmä 5. Pienehkössä ryhmässä ei ole enää dupondiuksia ja assejakin on vain yhtä tyyppiä. Sestertiuksilla on seitsemän tyyppiä, joista neljä tai viisi päätyyppiä.

Muotokuvat ovat korkealuokkaisia, ja yhden leimasimen kaivertajana oli todellinen mestari.

Ryhmä 6. Muutos oli dramaattinen. Tyypeistä näkyy kiire ja uusi politiikka. Leimasimet käytettiin aivan loppuun. Ryhmä ajoittuu joulukuulle. Työn laatu ja taiteellisuus pysyivät korkealla tasolla.

Afrikan rahapaja (Karthago)

L. Clodius Macerin kapina kesti keväästä lokakuulle 68. Näyttää siltä, että Karthago olisi ollut sitten Galban puolella, koska sinne voidaan sijoittaa muutama Galban denari. Nämä lyötiin ilmeisesti lokakuun jälkeen.

Painopiste on Espanjalla, josta Galba nousi valtaan. Etusivun teksti vaihtelee, Yleisin on: Ser Galba Imp Aug, mutta myös genetiivimuoto Galbae esiintyy.

Takasivun tyyppejä on Hispanian lisäksi: SPQR, Victori PR sekä Virtus. Anti oli hyvin pieni, ilmeiseti sitä tarvittiin Macerin hylänneitten joukkojen palkkoihin. Denarien paino vaihtelee kolmen ja neljän gramman välillä.

OTHO

15.1.69 - 16.4.69

Othon rahaa lyötiin vain kolmen kuukauden ajan. Galban kuoltua 15.1.69 pretoriaanit huusivat suosikkinsa Othon keisariksi (tosin vehkeilyjen ja lahjonnan jälkeen). Otho teki itsemurhan kärsittyään tappion Bedriacumissa 16.4.69.

Otho ei lyöttänyt AE- rahaa, edeltäjien lyöttämä raha riitti. Kulta- ja hopearahaa tarvittiin lisää.

Kaikki rahat lyötiin Roomassa. Othon valta oli todellinen vain Italiassa, muualla kapinoivat jo Vitellius ja Vespasianus.

Aureusten paino vaihteli välillä 7,1 - 7,3 g ja denarien välillä 3,2 - 3,5 g. Rahapaja toimi uutterasti nämä kolme kuukautta, mutta silti Othon rahat ovat melko harvinaisia. Rahat voidaan ajoittaa kahteen ryhmään arvonimen Pont Max perusteella. Otho sai tämän arvonimen 9.3.69. Ilmeisesti aluksi käytettiin tekstiä: Imp M Otho Caesar Aug Tr P. Neljä päätyyppiä oli: Ceres, Pax Orbis Terrarum, Securitas P R sekä Victoria Othonis. Maaliskuussa oli toiminnassa jo viisi työpajaa, joiden tyypit olivat: Aequitas, Ceres, Jupiter, Vesta sekä ratsumies (Otho).

Rahat on lyöty siististi ja huolellisesti, ja muotokuvat ovat hyviä. Rooma oli vielä kaukana taisteluista, ja siellä oli riittävästi metallia ja hyviä malleja, joiden mukaan leimasimet voitiin kaivertaa.

VITELLIUS

2.1.69 - 20.12.69

Ajoitus

Ala- Germanian legioonat huusivat Vitelliuksen keisariksi 2.1.69 ja Ylä- Germanian joukot liittyivät mukaan seuraavana päivänä. Näin vahvan tuen turvin Vitellius saattoi hyökätä Othoa vastaan. Othon itsemurhan jälkeen 19.4. Vitellius oli Roomassa keisarina, kunnes hänet surmattiin joulukuun 20. päivänä vuonna 69.

Rahojen ajoitusta auttaa Vitelliuksen arvonimien muuttuminen, varsinkin arvonimi Germanicus lyheni kirjaimittain. Arvonimen Augustus hän omaksui 18.7. ja samalla hänestä tuli myös Pontifex Maximus.

Rahapajat

1) Rooma. Rooman rahat voidaan määritellä kahdella perusteella: aureukset ja denarit on lyöty ammattitaidolla valmistetuilla leimasimilla sekä painorajat (7,1 - 7,4 g ja 3,1 - 3,3 g) ovat Roomalle ominaiset. AE- rahoilla on käytetty Galban takasivun leimasimia.

2) Tarraco(?). Espanjassa lyötiin Vitelliuksen aureuksia, denareja ja asseja. Espanja tuki Vitelliusta, kun Galba oli kuollut. Rooma alkoi lyödä hänelle vasta Othon kuoltua. Kolmen kuukauden ajan rahat oli lyötävä muualla. Painot ovat rajoissa: 7,2 - 7,4 ja 3,2 - 3,4 g. Ilmeisesti paja lopetti toimintansa, kun Vitellius oli ottanut arvonimen Augustus.

3) Lugdunum. Lugdunumissa lyötiin huomattavasti Espanjaa vähemmän aureuksia ja denareja sekä muutama AE- raha. Tämä aloitti vielä Espanjaa aiemmin ja lopetti pian Rooman rahapajan aloitettua heinäkuussa. Painot ovat välillä: 7,2 - 7,4 ja 3,3 - 3,5 g.

Tarraco(?)

Kaksi antia eroavat arvonimen Germanicus lyhenemisen perusteella. Lyhentämättömänä se esiintyy enimmäkseen aureuksilla eikä lainkaan AE- rahoilla. Muotokuva katsoo vasemmalle ja sen alla on pieni pallo. Tyyppejä on kahdeksan. Toisella annilla tyyppejä on seitsemän, AE- rahoilla on osittain samat tyypit kuin muilla.

Lugdunum

Arvonimi Germanicus lyheni kahteen kertaan, joten täällä voidaan lyönti jakaa kolmeen jaksoon. Lyhentämätön Germanicus on pienellä annilla. Muoto German esiintyy kuuden tyypin yhteydessä ja muoto Ger vain kahden.

On mahdollista, että Lugdunumissa lyötiin myös AE- rahaa, mutta toistaiseksi ei voida olla varmoja.

Rooma

Rooman rahat voidaan jakaa neljään jaksoon:

1. Germanicus (ei aureuksia)

2. German

3. Germa

4. Germ

Ryhmä 1. Koska aureukset puuttuvat, tämä anti lienee ollut lyhyt. Denareilla on viisi tyyppiä: Concordia PR, Fides Exercitum, Jupiter Victor, XV Vir Sacr Fac sekä tekstitön Victoria. Sestertiuksilla on seitsemän tyyppiä, joista kaksi on lyöty Galban käyttämillä takasivun leimasimilla. Yleisin sestertiustyyppi on Pax Augusti. Dupondiusta ja assia ei voi erottaa toisistaan kuin metallianalyysin perusteella. Niillä on viisi tyyppiä, Roomalle ja Italialle sopivin aihein.

Ryhmä 2. Aureuksilla on seitsemän tyyppiä. Denareilla on lisäksi tekstitön Victoria, joka on myös quinariuksella. Vitellius esitteli isänsä ja nuoret lapsensa. Myös sestertiuksen tyyppivalikoima lisääntyi seitsemään. Muuta AE- rahaa lyötiin yhdeksän tyyppiä, mutta mitään näistä ei kuitenkaan runsaasti.

Ryhmä 3. Tyyppejä vaihdettiin vain hieman. Tämän ryhmän alku ajoittuu heinä- elokuun vaihteeseen. AE- rahan lyönti väheni huomattavasti. Sestertiustyyppejä on vain kolme ja muita viisi.

Ryhmä 4. Rahanlyönti väheni vielä, joten tämä ajoittuu joulukuulle 69. Kullalla ja hopealla on vain tyyppi Victoria Augusti. Sestertiuksella on kolme tyyppiä, muilla viisi.

RIC II

JOHDANTO

Ensimmäisen osan johdantoon on vain vähän lisäämistä. Raskas aureus (42 kappaletta naulasta) esiintyy vielä idässä Vespasianuksen aikaan. Domitianus näyttää yrittäneen parantaa hopeaa. As ja dupondius ovat toisinaan vaikeasti erotettavissa toisistaan. Trajanuksen ja Hadrianuksen aikaan lyötiin myös aurikalkumista rahakkeita, asseja, semissejä ja quadranseja.

Mitalit eivät kuulu tarkkaan ottaen aihepiiriin, mutta kookkaat kulta- ja hopeamitalit olivat yleisiä Domitianuksen aikaan.

Trajanus keskeytti aasialaisen cistoforuksen lyömisen. Hadrianus lyötti muutamia cistoforuksia ja uudisti vanhat provinssirahavarastot.

Keisarien hallituskausittaisen esittelyn yhteydessä käsitellään ajoitusta, tyyppejä, rahapajoja sekä mm. kaivosrahoja.

VESPASIANUS

1.7.69 - 23.6.79

Vespasianuksen rahanlyönnillä on kaksi vaihetta: sisällissodan hätälyönnit maakunnissa ja uusi pysyvä perinne Roomassa. Se alkoi Syyriassa ja Vähä-Aasiassa heinäkuussa vuonna 69. Vallan laajetessa länteen Illyria, Gallia ja Espanja löivät Vespasianuksen rahaa. Rooma, jonka hän valloitti vasta joulukuussa, alitti viimeisien joukossa rahanlyönnin hänen nimiinsä. Siitä alkaen pääkaupungin tärkeys kasvoi. Paikallisraha väheni ajan mukaan, kunnes Rooman lisäksi vain Lugdunum löi pikkurahaa.

Rahapajoja tarkastellaan perinteisessä järjestyksessä lännestä itään, mutta aloitetaan Roomasta.

RAHAPAJAT

Rooma, kulta ja hopea

Tyyliin kuuluvat luonnolliset ja vaikuttavat muotokuvat, melko korkeina. Takasivun kuviot ovat sopusuhtaisia ja selkeät kirjaimet harvassa. Muotokuva muuttui ajan mittaan. Vitelliuksen kuvan mukaelmaa seuraa joukko ammattitaidolla tehtyjä suuria tai keskikokoisia muotokuvia. Pienet kuvat ajoittuvat kauden loppupuolelle.

Titus aloitti rahanlyöntinsä vuonna 71 ja Domitianus 73. Pääosa rahoista on päivätty, ja muutkin on helppo ajoittaa. Avun ajoitukselle antaa tekstin suunta. Vuosina 69 - 73 molempien puolien teksti on luettava sisältä, 73 - 75 ulkoa ja vuodesta 75 eteenpäin etusivun teksti ulkoa ja takasivun teksti sisältä.

Kannattaa mainita, että hopeaquinariuksia lyötiin yli sadan vuoden tauon jälkeen.

Pronssi (AE)

Tyyli on samanlainen kuin jalometalleilla, ja kirjaimet ovat suuria ja säännöllisiä. Varhaisannit ovat harvinaisia, eikä niiden lyöntipaikkaa ole helppo määritellä.

Tarracon rahapajan lopetettua ehkä osa henkilökunnasta siirtyi Roomaan, sillä vuoden 71 rahoissa esiintyy Tarraco- tyyppinen kuva ja roomalaiset kirjaimet ja työn jälki.

Tarraco

Paja toimi vuoden 69 lopulta vuoteen 71. Sen perusti Galba, ja myös Vitellius käytti sitä. Kaupunki joutui Vespasianuksen hallintaan vuoden 69 lopulla. Pajan kaikki annit ovat harvinaisia, mutta pikkurahaa lyötiin tuskin kovin vähän.

Piirteinä ovat hienot ja pienet kirjaimet sekä luonnottoman hontelot takasivun kuvat. Muotokuvat eivät ole kovin näköisiä. Leimasimen kaivertajalla ei tainnut olla luotettavaa mallia.

Lugdunum, kulta ja hopea

Toimi vuoden 69 lopulta vuoteen 73. Vitellius avasi pajan hallituskautensa alussa, mutta ei koskaan lyöttänyt siellä suuria määriä. Vespasianus käytti sitä legiooniensa rahantarpeen tyydyttämiseen. Rauhan ja järjestyksen palauduttua paja suljettiin.

Tyylin erona ovat raskaat ja ilmeettömät muotokuvat, keskikokoiset kirjaimet ja vantterat takasivun kuviot. Muutama poikkeuksellisen kaunis aureus eroaa tyylistä, mutta kuuluu tämän pajan tuotantoon tekstin perusteella.

Pronssi (AE)

Pikkurahaa lyötiin vuoden 69 lopulta alkaen ajoittain.

Pallo muotokuvan alakulmassa on helpoin tapa erottaa nämä roomalaisista. Muotokuvat ovat voimakkaita, mutta niistä puuttuu Rooman siisti tehokkuus. Osa Galban kuoleman jälkeisistä rahoista lyötiin tässä pajassa.

Jo Nero käytti Lugdunumin rahapajaa lyömään pikkurahaa läntisiä maakuntia varten, ja sellaisena paja toimi taas vuoden 71 jälkeen.

Illyria (Poetovio?), (kulta ja) hopea

Paja toimi vuoden 69 elokuulta joulukuulle.

Pienen denariryhmän tyyli on omintakeinen eikä sellaista ole esiintynyt aiemmin. Muotokuvat ovat yleensä pieniä ja korkeita. Myös takasivun kuvat ovat pieniä. Erikoiset tekstit ja tyyppivalikoimat oikeuttavat etsimään erillistä rahapajaa, jonka historia varmistaa Illyriaan.

Vähä-Aasia (Efesos, Bysantium jne.)

Mucianuksen marssi Eurooppaan vuonna 69 aiheutti rahatulvan. Bysantium oli ensimmäinen tukikohta, ja siellä lyötiin monet merkittömät ja monogrammilla BY varustetut rahat (69 - 71). Toinen rahapajamerkki Θ voidaan tulkita Philippin kaupungin nimen alkukirjaimeksi. Efesos (E, EPHE) Vähä-Aasian keskuksena aloitti rahanlyönnin vuonna 71. Erillinen tähdellä varustettu anti kuulunee tähän pajaan.

Bysantiumin rahojen muotokuvat ovat hienoja, tukevia, mutta sopusuhtaisia. Teksti on siistiä ja säännöllistä ja yleiskuva hienostunut. Philippin rahat ovat lähes samantyylisiä, merkittömät jonkin verran karkeampia. Efesoksen tyyli on ehkä vielä herkempi kuin Bysantiumin.

Antiokia ym.

Varhaiset kulta- ja hopea-annit olivat Antiokiassa uuden hallitsijan ensimmäisiä tekoja. Aureuksissa ovat sekä Vespasianuksen että Tituksen muotokuvat. Aihio on katkaistu tangosta, ja kuvat muistuttavat Antiokian tetradrakmoja. Kirjaimet ovat epätasaisia ja karkeita.

Denarit ja harvinaisemmat myöhemmät aureukset kuuluvat joko Antiokiaan tai Alexandriaan. Tyyli on selvästi erilainen. Muotokuvassa on täyteläinen rintakuva ja reliefi on korkea.

Kirjaimien koko vaihtelee. Joukko aureuksia kuuluu mahdollisesti Tyroksen pajaan, joka löi myös tetradrakmoja. Päät ovat pitkiä ja kapeita, koko tyyli on omituisen kulmikas ja kankea, mutta kuitenkin viehättävä.

Poikkeuksellinen Paris- aureus on lyöty ehkä Juudeassa.

Muuan ryhmä Vespasianuksen ajan denareja mahdollisesti vuosilta 74 - 76 on todennäköisesti peräisin idästä, Lyykiasta. Annin pääpiirre on huomattavan sileä pinta. Rahapajan merkkinä esiintyy pieni o rintakuvan alla.

Alexandria

Alexandriassa lyötiin harvinaisia aureuksia vuonna 69 ja ehkä osa edellä mainituista rahoista vuosina 72 - 73.

Commagene

Liittäessään Commagenen keisarikuntaan suunnilleen vuonna 72 Vespasianus lyötti sarjan maakunnallista AE- rahaa paikalliseen tyyliin aiheenaan siivekäs caduceus tai ristikkäiset runsaudensarvet. Näitä aiheita käytti aiemmin Tiberius vastaavassa tilanteessa vuonna 21.

Pari seikkaa jää selitettäväksi arvioitaessa Vespasianuksen politiikkaa. Vaikka hänen rahansa on vaihtelevampaa kuin muilla keisareilla Augustuksesta Gallienukseen, hänen politiikkaansa kuului vallan keskittäminen Roomaan. Olosuhteiden pakosta oli lyötävä rahaa maakunnissa. Hallituskauden lopulla vain Lugdunum löi Rooman ohella, ja vain AE- rahaa. Maakuntapajoista näyttää työvoimaa siirretyn Roomaan. Sekamuodot, joissa etusivu ja takasivu ovat eri tyyliä, johtavat tähän päätelmään.

TYYPIT

Lukemattomia tyyppejä voidaan esitellä vain pääpiirteittäin.

Rooma, kulta ja hopea

Yleisluontoisten tyyppien lisäksi erotetaan kolme luokkaa:

1. Historialliset tapahtumat. Juudean valloitus, Vespasianuksen ja Tituksen paluu Roomaan, heidän triumfinsa, sisällissodan loppuminen ja Flavius- dynastian perustaminen. Viittaukset rauhan jumaluuteen ovat erityisen yleisiä. Muurin vierustan laajentamista kuvaa härkävaljakko. Victoria seppelöimässä keisaria vuosien 78 - 79 rahoilla kertoo Britannian voitoista. Quinariuksilla Victoria on perustyyppi.

2. Ohjelmatyypit, joihin kuuluvat uskonnolliset aiheet. Vespasianuksesta tuli Pontifex Maximus marraskuussa vuonna 71, ja lukuisista uskonnollisista tyypeistä päätellen hän otti asemansa tosissaan. Tähän ryhmään kuuluvat monet pappistitteleitä esittelevät tyypit, pappisalusten kuvat, Vestan temppeli jne.

Hallituskauden tunnussävel esitetään tyypeillä: Salus, Securitas, Pax ja Fides Publica. Keisarin Aequitas viittaa viljan jakeluun. Toistuvat Ceres- ja Annona- aiheet johtuivat varmaan samanlaisista syistä.

3. Restauraatio. Neron rahanuudistus tuomitsi vanhat rahat sulatusuuniin. Oli luonnollista, että pyrittiin säästämään joitakin suosittuja tyyppejä lyömällä niitä uudelleen. Dynastian perustaminen antoi Vespasianukselle lisäaiheen uusintalyönneille. Hän halusi rinnastaa itsensä Julius- Claudius- suvun vanhoihin hyviin hallitsijoihin.

Actiumin taistelun satavuotisjuhla vuonna 70 palveli samaa politiikkaa. Uusintalyödyissä tasavallan tyypeissä erottuu seisova Mars, joka on kopio kimbrien sodan aikaisesta denarista. Tähti ja laivan keula on laina Marcus Antoniuksen idän rahasta, aurinkojumalan pää L. Mussidius Longuksen rahasta. Lainaukset Augustukselta ovat hyvin yleisiä: härkä, lehmä, Victoria ja nelivaljakko, laakerin lehvät, kauris ja maapallo sekä patsas rostrum- korokkeella. Cistoforus, jossa Victorian seurassa on käärmeitä, lainattiin nyt roomalaiseen rahaan. Tiberiuksen Pontif Maxim- tyyppi otettiin sellaisenaan, nyt vain Vespasianuksen kuvalla varustettuna. Domitianus esittää polvistuvan hahmon ojentamassa lippua Augustuksen esikuvan mukaisesti, kun taas Titus palauttaa Venus Victrix- tyypin ja Roma- denarin. Yleensä Titus seuraa isänsä mallia ja Domitianus seuraavana perijänä käyttää Princeps Iuventutis- tai Spes- aiheita. Aeternitas viittaa dynastian pysyvyyteen. Auringon ja kuun jumalan pää käsissään Aeternitas osoittaa, että astrologialla oli vankka asema. Emakko ja porsaat sekä paimen jäävät selittämättä. Sen sijaan naarassusi ja kaksoset kuvaavat Rooman perustamistarua.

Pronssi (AE)

Moni tyyppi on sama kuin kullalla ja hopealla. Yleisimmät aiheet olivat: Pax, Fortuna, Felicitas, Salus, Rooma ja Victoria, eli uuden hallituskauden periaatteet tuotiin esiin. Victoria Navalis korostaa Vespasianuksen osuutta merimahdin käytössä.

Juutalaissotaa kuvattiin tyypeillä, joissa sureva nainen istuu palmun juurella. Vespasianuksen ja Tituksen triumfi kuvataan voiton sotavaunuilla tms. Uusintatyyppeihin ei AE:lla ollut samoja syitä kuin jalometalleilla. Kotka ja alttari ovat Divus Augustus Pater- rahojen uusintoja.

Vuoden 71 rahanlyönti ansaitsee erityisen huomion. Edellisinä vuosina AE- rahaa oli lyöty vähän. Kiinnostavia tyyppejä ovat Aeternitas PR, jossa Victoria ojentaa palladiumia, Fatale Pignus Imperii ja Tutela Augusti, jonka kaksi lasta viittaa tuolloin jo täysikasvuisiin Titukseen ja Domitianukseen. Tämän vuoden rahat todistavat saavutetuista voitoista ja luottamuksesta tulevaisuuteen. Mars Victor kruunaa Rooman voiton, Fides Exercitium ja Honos et Virtus onnittelevat legioonalaisia.

Viittaus Germanian sotaan on rahalla Signis Receptis. Vespasianusta ei tervehditty ainoastaan hurskaalla fraasilla: yhteiskunnan pelastaja, vaan myös tarkemmin: yleisen vapauden puolustaja. Palautettu vapaus kuuluu myös hänen tyyppeihinsä. Rooma-jumalatar esiintyy monessa tyypissä, eräässä jopa seitsemän kukkulansa ympäröimänä. Dynastian toiveita kuvaavat Spes Augusta ja tyyppi, jossa prinssit seisovat. Sodassa tuhoutunut, Vespasianuksen restauroima Capitolium kuvataan sarjalla asseja ja sestertiuksia. Rakennus, jossa on puoliympyrän muotoinen pääty, on Iseum, Marsin kentällä ollut temppeli, jossa Vespasianus yöpyi palatessaan Roomaan.

Galban kuolemanjälkeiset annit liittyvät läheisesti Vespasianuksen sarjoihin. Hänelle myönnetään kunnia järjestyksen perustajana, ja hänen uraansa keisarina esitellään: puhe joukoille, Clunian oraakkelin ennustus, voitto, Rooman restaurointi ja vapaus. Vespasianus tunnusti Galban edeltäjäkseen, mikä käy ilmi Pietas Augusti- tyypistä ja Senatus Pietati Augusti- tyypistä.

Quadrans on tavallisesti ilman keisarin kuvaa, ja tilalla on yksinkertaisia kuvia, kuten palmu, lippu tai caduceus.

Titus noudatti rahanlyönnissään isänsä esimerkkiä. Kiintoisa oma tyyppi on Congiarum Primum, viljan jakelu. Domitianus oli kiintynyt ilmeisen vallanperijän tyyppeihin (Spes).

Muutama omaleimainen tyyppi kaipaa vielä valaistusta. Vuoden 71 eräs sestertius kuvaa Minervaa palmunoksa kädessään ja Victoria toisessa sekä käärme jaloissaan. Minerva Victrix ei ole tavallinen jumalattaren esiintymismuoto. Aika erikoinen on teksti Fides Fortuna. Naishahmolla on lautanen ja runsaudensarvi, joten sillä on molempien henkilöitymien attribuutit. Felicita Reduci on myös poikkeuksellinen, sillä Redux tavataan yleensä Fortunan epiteettinä.

Tarraco

Hispania, Espanjan henkilöitymä kädessään keihäs, kilpi ja tähkiä kertoo rahapajan sijainnin ja palauttaa mieliin Galban. Mars Ultor ja Libertas Publica kuuluvat samaan yhteyteen, kun taas sotilas on lainattu Vitelliukselta. Kiintoisa tyyppi, joka esiintyy myös aurikalkumilla, kuvaa Vespasianusta ottamassa vastaan Victoriaa Roomalta. Etusivun teksti: IMP CAESAR AVG VESPASIANVS on samantyylinen kuin edeltäjällä. Tämän ensi annin jälkeen arvonimi AVG siirrettiin viimeiseksi.

Lugdunum

Lugdunumin erityistyypit viittaavat pääasiassa rajaseudun sotaan. Näitä ovat Imper ja Mars Conservat, jotka kertovat Rooman puolustautuvan hyökkäyksiä vastaan. Concordia Militum kuvataan kättelyllä standaarien yllä. Pax Nemesis osoittaa keisarin suhteen jumaliin voiton hetkellä. Tämä sopi hyvin Vespasianuksen Gallian siirtokunnalle.

Pronssilla hallitsevat kaksi tyyppiä: kotka ja alttari.

Illyricum (Poetovio?)

Yleispiirteet ovat läntisiä, mutta tyyli on erikoinen. Takasivujen tekstin akkusatiivi ja Rooman epiteetit Perpetua tai Resurgens ovat ominaisia. Aiheet ovat Italian vastaisia, joten paja oli toiminnassa ennen Vespasianuksen Italiaan tuloa.

Vähä-Aasia

Victoria- tyyppiin on liitetty teksti, joka yhdistää sen Augustuksen rauhaan. Concordia Aug- tyypillä on Cereksen attribuutit, ja jälleen on yhdistelty aatteita. Keisarin siunaus varmistaa hyvän sadon. Koko maailman rauha on Otholta peritty fraasi.

Antiokia

Tyyppejä on vähän ja ne liittyvät sotaan tai dynastiaan. Aureuksella polvistuva keisari on kaupunkijumalattaren ”Restitutor”.

Tituksella on poikkeuksellisesti arvonimi Imperatoris.

Lyykia(?)

Pegasos liittyy Lyykian mytologiaan. Muuta viitettä rahapajan sijainnille ei ole.

Commagene

Caduceus ja runsaudensarvet ristissä olivat tämän seudun rahoilla jo Tiberiuksen rahoilla.

AJOITUS

vuosi TRP IMP COS muut

69 (I) (I)-II (I) Augustus

70 (I)-II III-V II PM, PP

71 II-III VI-VIII III

72 III-IIII VIIII IIII

73 IIII-V X Censor

74 V-VI XI-XII V

75 VI-VII XIII-XIIII VI

76 VII-VIII XV-XVIII VII

77 VIII-VIIII VIII

78 VIIII-X XVIIII

79 X XX VIIII

TITUS

24.6.79 - 13.9.81

Vespasianus kuoli 23. kesäkuuta ja Vesuvius purkautui elokuussa vuonna 79. Seuraavana vuonna Rooma paloi ja Colosseum valmistui. Tituksen riemukaari pystytettiin vuonna 81, ja Titus kuoli 13. syyskuuta samana vuonna.

Tituksen lyhyen hallituskauden rahanlyönti on ongelmaton. Vain Rooman ja Lugdunumin rahapajat olivat toiminnassa. Lugdunumissa lyötiin AE- rahaa, jonka tunnistaa massiivisesta päästä ja kaulasta sekä erilaisesta tekstistä.

Hallituskauden ajoitus on myös yksinkertainen. Ensimmäinen lyhyt anti lyötiin tekstillä: IMP T CAESAR VESPASIANVS AVG etusivulla ja TR POT VIIII COS VII takasivulla. Toisessa annissa on teksti: IMP TITVS CAES VESPASIAN AVG PM etusivulla ja TR P VIIII IMP XV COS VII takasivulla. Tyypit ovat jatkoa aikaisemmalle.

Kolmannessa annissa on takasivulla TR P IX IMP XV COS VIII ja uusi tyyppivalikoima. Tämä anti alkoi ennen heinäkuuta vuonna 80, jolloin Tituksen kymmenes tribuunivuosi alkoi.

Tituksen pronssirahat ovat enimmäkseen vuodelta 80 (COS VIII).

Tyypit, kulta ja hopea

Vespasianukselta perityt tyypit kuvaavat sotamenestystä, vilja-varastoja ja Augustuksen rahaa. Ensimmäisissä hallituskauden uusissa tyypeissä ovat nelivaljakko viljalastissa sekä kauris ja maapallo. Kolmannessa annissa esiintyy vanki ja voitonmerkki mahdollisesti Britannian menestyksen kunniaksi. Norsu viitannee Colosseumiin, jonka kisat kestivät sata päivää. Vesuviuksen purkaus aiheutti Supplicatio- rahojen lyönnin. Näissä esiintyy jumalten tunnuksia temppeleissä.

Domitianuksen tyypit keskittyvät Minervaan ja vallanperimykseen. Seppeleen ympäröimä Kreetan vuohi on myös tulevan keisarin tyyppi. Jumal- Vespasianusta kunnioitetaan voiton vaunuilla, kuten jumal- Augustusta aiemmin.

Myös Domitillaa kunnioitetaan jumaluuteen korotettuna Junon riikinkukolla ja Pietas- tyypillä. Tituksen tytär Julia kuvataan Venus Victriksenä. Vesta on myös naiselle sopiva tyyppi.

Pronssi (AE)

Tavanomaisten tyyppien: Annona, Felicitas, Pax, Rooma ja Spes lisäksi Titus julkisti kolmannen lahjoituksensa jakelua kuvaavalla rahalla. Pietas August- tyyppi kuvaa Tituksen ja Domitianuksen kättelemässä jumalattaren valvonnassa. Provident August kuvaa Vespasianuksen ojentamassa maan piiriä pojalleen ja seuraajalleen. Sama idea on rahassa, jossa Rooma ojentaa Titukselle Palladiumin - ikuisen kaupungin symbolin. Rakennuksia kuvaavissa rahoissa esiintyy jälleen Jupiterin temppeli ja ensi kertaa Colosseum (Flaviusten amfiteatteri), josta on lintuperspektiivikuva istuinriveineen. Vespasianusta kunnioitetaan Augustus- tyyppisillä uusintarahoilla - norsunelivaljakko ja säteilevä patsas.

Arvonimen Diva puuttuminen Domitillan sestertiuksilta on tuskin riittävä syy arvella kyseessä olleen toinen, samanniminen nainen.

DOMITIANUS

14.9.81 - 18.9.96

AJOITUS

Vuosi TRP COS IMP muut

81 (I) VII (I) AVG PMPP

82 (I)-II VIII II-III

83 II-III VIIII V

84 III-IIII X VI-VII GERMANICUS

85 IIII-V XI VIII-XI CENS PERP

86 V-VI XII XII-XIII

87 VI-VII XIII

88 VII-VIII XIIII XV-XVI

89 VIII-VIIII XVII-XXI

90 VIIII-X XV

91 X-XI

92 XI-XII XVI XXII

93 XII-XIII

94 XIII-XIIII

95 XIIII-XV XVII

96 XV-XVI

Domitianuksen rahanlyönti on yhtä ongelmaton kuin Tituksen. Koko rahanlyönti tapahtui Roomassa, lukuunottamatta pieniä AE-sarjoja Lugdunumissa. Nämä loppuivat vuonna 82. Cistoforusannit lyötiin Efesoksessa. Niitä on ilmeisesti vain kaksi: aikainen (82) ja myöhäinen (95-96).

Ajoitus on helppo numeroitujen arvonimien avulla. Rahat, joilla on vain teksti IMP CAES DOMITIANVS AVG PM, sijoittuvat välille 81 - 84. Toinen sarja tekstein: DOMITIANVS AVG GERM, ja kiintoisa temppelisarja ovat vaikeampia ajoittaa. Tyylistä päätellen ne kuuluvat aivan hallituskauden loppuun. Domitian ja Domitianuksen yhteiset rahat lyötiin vuosina 81 - 84. Divus Titus ja Julia- aureus on varhainen, ehkä väliltä 81 - 82, ja muut Julian rahat epäilemättä myöhemmältä ajalta.

Käyttökelpoinen apu ajoitukseen on tekstin suunta, joka on vastapäivään vuosina 81 - 84 ja myötäpäivään vuodesta 84 lähtien. Takasivun teksti on aina myötäpäivään. Quadransit voidaan ajoittaa vain summittaisesti.

Tyypit, kulta ja hopea

Aluksi Domitianus seurasi edeltäjiensä esimerkkiä. Luonteenomaisia ovat Minervalle omistetut tyypit. Harvoin on yhdelle jumalalle osoitettu niin paljon kunnioitusta rahoilla.

Minervalla on neljä pääasentoa:

1. oikealle kääntyneenä, taisteluasennossa (Promachus),

2. kuten edellä, laivan keulassa, pöllö jalkojen vieressä,

3. vasemmalle kääntyneenä, keihäs kädessään,

4. kuten edellä, mutta ukonvaaja ja keihäs kädessä.

Toinen pääteema on Germanian voitot, joita on kuvattu surevalla naisella kilven päällä. Vuosisataiskisat ovat paremmin esillä AE-rahoilla, mutta maalauksellinen sanansaattaja on kopioitu M. Sanquiniuksen rahalta. IVPPITER CONSERVATOR ja kotka osoittavat Domitianuksen kiitollisuuden Jupiterille, kun hän vältti vaaran joulukuussa 69. SALVS AVGVSTI saattaa viitata samaan tapaukseen.

Victoria säilyi quinariuksilla, mutta vuosisataiskisan sanansaattaja syrjäytti sen vuonna 88.

Temppelisarjassa on viisi erilaista: kolme nelipylväistä, kuusipylväinen ja kahdeksanpylväinen temppeli. Nämä ovat Serapiksen, Kybelen ja Minervan nelipylväiset, kuusipylväinen lienee Jupiter Custoksen ja kahdeksanpylväinen tuntematon temppeli.

Domitia ja Julia esiintyvät seuranaan riikinkukko. Domitialla on Pietas- tyyppi, joka viittaa onnelliseen (?) perhe-elämään, sekä viehättävä kuva lapsi- Caesarista, joka kuoli nuorena ja julistettiin jumalaksi, istumassa maapallolla ojentaen käsiään tähtiä kohti.

Pronssi (AE)

Minerva- kultti on vähemmän esillä kuin jalometalleilla. Mielenkiintoinen tyyppi kuvaa keisarin uhraamassa Minervan kuvan edessä. Vakiotyypeistä suosituimpia olivat: Fides, Fortuna, Mars, Victoria ja Virtus. Neron kaunis Annona Augusti ja Ceres olivat myös käytössä. Pax on jälleen esitetty sytyttämässä asekasaa tuleen. Rauhan alttari on ilmeisesti rakennettu Augustuksen alttarin mukaisena vuonna 86, voitollisten sotaretkien juhlimiseksi, juuri ennen kun Daakian tappiot kasvoivat.

Keisarin turvallisuudelle omistettu alttari kuvaa Domitianuksen turvallista paluuta sotaretkellä vuonna 83. Molemmat alttarit ovat samantyyppisiä kuin rahassa Divus Augustus Pater. Niissä näkyy ulkoseinä, jossa on ovi alttarin luo. Moneta esiintyy ensi kertaa keisarin AE:lla. Rahapajan jumalattaren esiintyminen kertoo Domitianuksen sijoittaneen rahapajat saman katon alle. Quadransien aiheina ovat Minerva, Apollo, Ceres ja kisat (virtahepo).

Hallituskauden sodat on kuvattu sestertiuksissa. Nämä rahat sopivat hyvin tällaisiin aiheisiin. Germania Capta juutalaissodan aikaisen rahan mukaisena kuvaa miehen ja naisen sidottuna voitonmerkin viereen. Yhtä suoran vertauksen antaa Victoria, joka kirjoittaa kilpeen DE GER. Enimmäkseen Germanian sotiin kuuluvat vihollisen kumoon ratsastava keisari, seisova Domitianus varusteissa, vanki polvistumassa keisarin edessä ja riemukaari. Iovi Victori kunnioittaa Jupiteria voiton antajana. Agricolan paluu esiintyy juhlarahassa, jossa Domitianus ja kenraali kättelevät alttarin yli. Daakian tappiollista sotaa on tuskin käsitelty.

Julian kunniaksi varustetut vaunut hänen kuolemansa ja jumalaksi korottamisen jälkeen ilmestyivät rahaan vuosina 90 - 92. Tituksen jumalaksi korotusraha kuuluu aivan hallituskauden alkuun, kuten myös Domitian rahat.

Vuoden 88 vuosisataiskisat on kuvattu erityisen kiintoisalla sarjalla, jonka voi tulkita Ephemeris Epigraphicassa (piirtokirjoituspäiväkirjassa) olevan kertomuksen perusteella.

RIC2 VOLII Part1

On kulunut 13 vuotta RIC:n viimeisen osan julkaisusta. Sarjaa on tehty lähes sata vuotta, joten uudistuskin on tarpeen. Uutta tietoa on kertynyt aikajaksolle 31 BC – 476 AD. I osa uudistettiin jo 1984 ja osa II, joka julkaistiin alun perin 1926, edellyttää uusintaa, ainakin Flaviusten osalta (vuodet 69 – 96). Monen vuoden työn jälkeen tämä on nyt julkaistu. Näin ollen pitää julkaista myös VOLII Part2 parannettuna ja varustettuna uusilla kuvatauluilla.

JOHDANTO

On kulunut yli 80 vuotta siitä kun RIC VOLII julkaistiin ja nyt oli aika tehdä radikaalisesti uudistettu laitos ainakin Flaviusten osalta. RPC- sarjassa on jo julkaistu osa II, joka kattaa saman kauden.

Tässäkin osassa pyritään vanhan periaatteen mukaisesti esittämään Rooman keisarikunnan rahatyypit luettelona sekä tutkijoiden että keräilijöiden käyttöön. Heille on tärkeintä tunnistaa kaikki alkuperäiset rahat, jotka nykyään tunnetaan. Näin ollen aiemman painoksen rahoista on poistettu merkittävä osa, kun samalla on lisätty uusia. Muutokset ilmenevät parhaiten teoksen lopussa olevasta vertailutaulukosta. Numerointia on muutettu siten, että kullakin tyypillä on oma numeronsa (ilman lisäkirjaimia yms.). Näin edellisen painoksen 828 tyyppiä on lähes kaksinkertaistunut 1581 tyyppiin.

TÄMÄN OSAN KÄYTTÖÖN LIITTYVIÄ HUOMAUTUKSIA

1. Luettelon järjestys

Rahat on luetteloitu kronologisesti hallitsijan mukaisesti rahapajoittain alkaen Rooman rahapajasta. Jokaisen vuoden annit on esitetty järjestyksessä ensin kulta- ja hopea- sekä lopuksi pronssirahat. Muut hallitsijaperheen jäsenet on esitetty samanaikaisissa ryhmissä hallitsevan keisarin rahojen kanssa.

2. Rahojen ja kuvien järjestys

Kuvatauluissa jalometalli- ja pronssirahat on esitetty erillään toisistaan. Kukin raha on merkitty kuvatauluissa samalla numerolla, joka on luettelossa, jossa aina mainitaan vastaavan kuvataulun numero.

3. Antien otsikot

Otsikossa on yleensä päiväys, arvonimet, etusivun avainkohdat, muotokuvan tyypit ja takasivun tekstit sekä leimasimien asemat ja havainnot leimasinyhteyksistä annin sisällä ja/tai muiden antien rahojen kanssa.

4. Luettelon numerosarake

Jokaisella rahatyypillä on oma numero. Kullakin hallitsevalla keisarilla numerointi alkaa ykkösestä. Johdannon tekstissä käytetään tätä numeroa ja sekaannuksen välttämiseksi tarvittaessa numeron edessä on keisarin nimen ensimmäinen kirjain (V, T, D).

5. Rahayksikön sarake

Sarake on käytössä, kun annissa on useita eri rahayksiköitä.

6. Etusivun sarake

Tässä erotetaan muotokuvan tyypit (numero) ja/tai etusivun teksti (iso kirjain), jotka ovat kunkin annit otsikossa yksilöitynä.

7. Takasivun sarake

Tässä kuvataan takasivun teksti ja tyyppi. Joissakin tapauksissa (esim. ”restoration” rahat) tässä kuvataan myös etusivu ja tällöin merkityksen muutos on esitetty sarakkeen otsikossa. Kuvauksissa on käytetty tunnettuja lyhenteitä (r. ja l. ym.) ja attribuutit luetellaan vasemmalta oikealle. Suuri kuvien määrä auttanee selventämään tapaukset, joissa henkilöiden ja attribuuttien kohdalla voi olla mahdollisuus sekaannukseen.

8. Tekstin välimerkit ja poikkeamat

Pisteet on merkitty silloin, kun niillä saattaa olla merkitystä rahapajan tunnistamisessa. Yhteen kaiverretut kirjaimet (ligatuuri) selitetään alaviitteessä.

9. Yleisyys tai harvinaisuus

Yleisyys tai harvinaisuus perustuu erilaisiin kriteereihin. Seuraavia määritelmiä on pyritty noudattamaan:

R3 = vain yksi tunnettu raha,

R2 = hyvin vähän tunnettuja rahoja tai 1 – 3 leimasin kombinaatiota,

R = useita tunnettu suurissa museoissa, vain muutama raportoitu aarrelöydöissä,

C = kaikissa julkisissa kokoelmissa, yleinen löydöissä,

C2 = ainakin 2 kertaa yleisempi kuin C löydöissä,

C3 = ainakin 10 kertaa yleisempi kuin C löydöissä.

10. Viitesarake

Kullekin numerolle on merkitty helpoiten löytyvä lähde: museokokoelma, huutokauppaluettelo tms. Kuvattu raha on esitetty lihavoidulla tekstillä.

11. Alaviitteet

Alaviitteessä esitetään lisätietoja.

12. Kuvataulut

Mahdollisimman moni tyyppi on pyritty kuvaamaan. Joitakin tavallisia tyyppejä on kuvattu yleisesti esiintyvässä kunnossa ja uniikit siinä kunnossa kuin ne ovat, joskus heikkokuntoisina.

13. Vertailutaulukko

Vanhan painoksen numeroita vastaavat uudet numerot on esitetty taulukkona. Pois jätettyjen numeroiden kohdalla on lyhyt selitys, miksi ko. rahaa ei ole otettu uuteen painokseen.

1. Flaviusten rahanlyönti

Flaviussuvun keisarien rahat ovat vaihtelevia ja mielenkiintoisia Rooman rahoja. Niiden merkitystä ei tuotu riittävästi esiin ensimmäisessä painoksessa. Tämä kausi oli ratkaiseva, sillä silloin muodostui malli keisarien rahanlyönnille muutaman sukupolven ajaksi. Varsinkin kookkaitten pronssirahojen monipuolinen kuvallinen muotoilu kehittyi Vespasianuksen hallituskauden ajan rahansuunnittelijoilla huomattavalle tasolle. Myös jotkut muotokuvat ovat silmiinpistävän realistisia ja laadukkaita. Toinen mielenkiintoinen piirre on laaja takasivun tyyppivalikoima aureuksilla ja denareilla. Vespasianuksen hopearaha säilyi pitkään kierrossa, koska hopeapitoisuus oli Neron huononnuksen tasalla ja Domitianus paransi pitoisuutta. Flaviusten rahoilta saa tärkeitä todisteita esimerkiksi rahapajan organisaatiosta ja rahan tuotannosta sekä sen roolista keisarikauden ikonografiassa.

2. Rahajärjestelmä

Augustuksen järjestelmään ei tehty muutoksia. Kaikkia rahayksiköitä lyötiin seuraavasti:

Kulta: aureus ja quinarius,

Hopea: denari ja quinarius,

Aurikalkum: sestertius, dupondius ja semis,

Kupari: as ja quadrans.

Kaikkia yksiköitä ei lyöty samanaikaisesti eikä kaikissa pajoissa. Aurikalkumin ja kuparin käytössä esiintyi joitakin epäjohdonmukaisuuksia tai kokeiluja, jonka takia toisaalta dupondius ja as ja toisaalta semis ja quadrans saattavat olla vaikeita erottaa toisistaan.

3. Paino ja hienous

Nero oli keventänyt aureuksen 45 kpl naulasta ja huonontanut hopean pitoisuutta. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että Neron uudistukset tapahtuivat monessa vaiheessa. Jalometallirahojen huononnus jatkui Vespasianuksen kaudella ilmeisesti vähitellen. Eri analyysimenetelmät antavat ristiriitaisia tuloksia, koska metallia on ennen lyöntiä puhdistettu, joten rahan pinnalla pitoisuus on parempi kuin sisällä. Domitianuksen uudistuksesta on myös saatu uutta tietoa. Ilmeisesti muutos tapahtui kaksivaiheisena ja uusia normeja noudatettiin tarkkaan. Ensi vaiheessa palattiin Augustuksen aikaiseen painoon ja hienouteen vuonna 82 ja toisessa vaiheessa palattiin Neron normeihin.

4. Rahapajat ja niiden järjestely

Rahan antien ja lyöntipaikkojen määrittely on parantunut viime aikoina varsinkin tieteellisen analyysin avulla. Tyyli säilyy tärkeänä osatekijänä, kun sijoitellaan rahoja eri pajojen tuotantoon. Erilaiset tekstit ja tyypit ovat avuksi tässä suhteessa samoin kuin tekniset tekijät, kuten paino, leimasimien suunta, kirjaimet ja metallien suhde. On kuitenkin tapauksia, joissa leimasimia on viety pajasta toiseen, tai paja on jopa voinut lyödä rahaa toisaalla käytettäväksi. Myös jotkin jäljitelmät ja väärät rahat pitäisi osata erottaa pois.

RPCII:ssa on esitetty yhteenveto Flaviusten kauden rahanlyönnistä sekä yksiköistä ja metalleista. Tässä on hieman muutettu versio kahtena luettelona. Rooman rahapajassa oli lyhyitä jaksoja, jolloin keskityttiin joko jalometallin tai pronssin lyöntiin, ja Roomassa lyötiin tilapäisesti rahaa myös maakuntien tarpeeseen.

Keisarilliset annit

Rooma AV AR AE 69 – 96

Espanja (Tarraco?) AV AR AE 69 – 70

Sotilaspaja (Balkan) AV AR 69 – 70

Epävarma AV AR 69 – 71

Egypti, Syyria, Juudea AV AR 69 – 72

Lyon AV AR AE 70 – 72

Efesos AV AR 70 – 74

Vähä- Aasia AR 76

Vähä- Aasia AE 77 – 78

Lyon AE 77 – 78

Traakia ? AE 80 – 82

Roomassa lyödyt maakuntien annit

Kappadokia AR 73 – 77

Syyria (Antiokia) AE 74

Kypros AE 75 – 76

Vähä- Aasia (cistoforus) AR 81 – 82

Kappadokia (didrahma) AR 94

Vähä- Aasia (cistoforus) AR 95

Lyykia (drachma, hemidr.) AR 95

Vespasianuksen hallituskauden alun jakaantunut tilanne oli seurausta valtaannousun olosuhteista. Aiemmin toimineet pajat saattoivat jatkaa pari vuotta, kun rahaa tarvittiin ja uusia otettiin käyttöön siellä missä maksettiin sotilaille palkkaa.

Uusi piirre on, että Roomassa lyötiin rahaa käytettäväksi maakunnissa. Näiden roomalaisesta järjestelmästä poikkeavien rahojen tuotannossa on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kappadokiaa varten lyötiin hopearahaa drachma- standardin mukaisena. Vuonna 74 lyötiin Roomassa aurikalkumanti, jossa tekstit ja tyypit poikkeavat samanaikaisista muista Roomassa lyödyistä rahoista. Tämä anti oli ilmeisesti tarkoitettu käyttöön Syyriassa. Vuosina 75 – 76 lyötiin Roomassa aurikalkumrahoja Kyprokselle. Osa itään tarkoitetuista dupondiuksista joutui jostain syystä Galliaan, johon löydöt osoittavat käytön keskittyneen.

5. Leimasintutkimukset ja pajojen yhteistyö

Leimasintutkimuksella saadaan tärkeätä tietoa luetteloihin mm. rahapajan määrittelyyn ja rahojen yleisyyteen sekä rahapajojen yhteistoimintaan. Suuri sestertiuslyönti vuonna 71 on ollut Kraayn tutkimusten kohteena ja moni aiemmin muualle määritelty raha on siirretty Rooman tuotannoksi. Leimasimia on havaittu käytetyn uudelleen jopa edellisten keisareiden jäljiltä. Carradice on tutkinut Domitianuksen aikana käytettyjä leimasimia. Suuressa annissa hallituskauden alussa ei ole etusivun ja takasivun ketjuja, vaikka samalla leimasinparilla on lyöty sekä denareja että aureuksia. Ilmeisesti jo tässä vaiheessa kullakin työpajalla oli oma takasivun leimasin ja etusivun leimasimia säilytettiin keskitetysti. On houkuttelevaa arvioida, että kunkin annin takasivun tyyppien määrä vastaisi sen aikana toimineiden työpajojen määrää. Ainakin Domitianuksen denareilla tämä näyttää pätevän. Vespasianuksen hallituskaudella lyötiin rahaa myös alikeisareiden (Titus ja Domitianus) nimiin, joten määrittely on hankalampi (5+3+2 tai 3+3+2 tai 4+3+3).

Pajan sisäinen toiminta paljastuu leimasinketjujen avulla tai toisinaan myös korjattujen leimasimien avulla. Ainakin yhdessä Tituksen tyypissä on havaittu konsulivuoden muutos leimasimessa (IIII – > V) . Vastaavia tapauksia on havaittu myös Domitianuksella, jolla numerot vaihtuivat varsin usein. Vähän käytetty leimasin oli helppo muuttaa ja käyttää loppuun ennen uuden leimasimen valmistumista.

6. Barbaariset jäljitelmät, päällystetyt rahat, hybridit, muulit ja lisäleimat

Suuria vaikeuksia luettelon laatijalle tuottavat rahat, jotka poikkeavat jossain määrin tavallisesta mallista. Tyylin vaihtelu voi olla indikaattori joko eri pajasta tai uudesta kaivertajasta, mutta myös siitä, että rahaa oli valmistettu myös epävirallisesti.

Termiä ”barbaarinen jäljitelmä” on käytetty kuvaamaan antiikkisia väärennöksiä, joilla on karkea tyyli ja sekava teksti. Nykyaikaiset väärennökset on tehty yleensä keräilijöitä hämäämään, joten ne yrittävät olla mahdollisimman hyvin alkuperäisen näköisiä. Barbaarisia jäljitelmiä ei voi ottaa mukaan tällaiseen luetteloon. Näitä on löytynyt eniten Gallian alueelta ja osa Claudiuksen tyyppejä jäljittelevistä rahoista voivat olla tehtyjä vielä Flaviusten hallituskaudella.

Ongelmallisempia ovat päällystetyt rahat, joista ainakin osasta löytyy yhteisiä piirteitä. Jotkut näyttävät niin hyviltä, että niitä on voitu lyödä virallisissa rahapajoissa tai ainakin niissä valmistetuilla leimasimilla. Hybridit, joilla on ”mahdoton” etu- ja takasivun kombinaatio, ovat helpompia havaita. Näitä on mukana monissa museoluetteloissa, enimmäkseen omana erillisenä osuutena.

Rahapajassa on ajoittain leimasimia vaihdettaessa saattanut käydä niin, että rahan etu- ja takasivu, jotka eivät sovi keskenään, ovat joutuneet samaan rahaan. Tällainen ”muuli” voi olla esimerkiksi Domitianuksen etusivun ja Tituksen takasivun kombinaatio, joka paljastuu eri puolien ristiriitaisista vuosiluvuista. Nimitys ”hybridi” on varattu rahoille, joissa on epätodennäköinen tai jopa mahdoton kombinaatio ja nämä ovat yleensä päällystettyjä tai barbaarisia jäljitelmiä.

Yllättäviäkin muuleja löytyy, esimerkiksi Vespasianuksen kauden (71 – 73) etusivu yhdessä Domitianuksen vuonna 80 käytetyn etusivun kanssa. Kahden etusivun tai kahden takasivun muulit eivät ole harvinaisia, mutta tietenkin paljon harvinaisempia kuin säännönmukaiset rahat.

Luetteloon ei ole otettu mukaan lyöntivirhettä, jossa toiseen leimasimeen tarttunut valmis raha on toiminut seuraavan rahan leimasimena ja tuloksena on negatiivikuva toiselle puolelle lyödystä kuvasta (brockage).

Yksi virallisen rahan muoto on lisäleimaus, jota käytettiin paljon Vespasianuksen hallituskaudella. Näitä on kaksi ryhmää. Neron Lyonissa lyödyt pronssirahat, joille on lyöty Vespasianuksen monogrammi ja kuluneet tasavallan ja varhaisen keisarikauden denarit, joilla on lisäleima IMP VES. Näillä on ilmeisesti pyritty osoittamaan uuden hallituskauden alkaneen, kun uutta rahaa ei vielä ole ehditty lyödä. Näitä ei ole luetteloitu Flaviusten rahapajojen tuotannoksi.

7. Rahan lyönnin ohjailu ja rahan kierto

Rahaluettelon tarkoitus ei ole tulkita rahan tuotantoa valtion rahapolitiikan termein. Kuitenkin rahan tuotannon järjestely kronologisesti auttaa taloushistoriaa samoin kuin luettelon tiedot kunkin rahan yleisyydestä. Harvinaisuuden tietämisellä on merkitystä keräilijälle siinä kuin historioitsijallekin.

Kierrossa olleitten rahojen säilymisaste ja niiden määrä löydöissä antaa tietoa niiden laadusta verrattuna muuhun materiaaliin. Greshamin laki kertoo, että huono raha syrjäyttää hyvän. Tämä selittää miksi Domitianuksen hyvää denaria esiintyy löydöissä suhteellisen vähän.

Rahan tuotannon määrän arvioinnissa on monta virheen mahdollisuutta. Monet rahat voidaan ajoittaa muutaman kuukauden tarkkuudella, mutta aina tuotanto ei ollut tasaista. Ilmeisesti pronssirahan tuotanto oli ensimmäisellä vuosisadalla riittämätöntä, koska esimerkiksi Gallian ja Britannian löydöissä esiintyy paljon barbaarisia jäljitelmiä.

8. Auktoriteetti ja tyypit

Tyyppejä käsitellään yksityiskohtaisesti kunkin keisarin osalta, mutta joku yleinen huomio voi olla tarpeen. Typologia on mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä Flaviusten aikana muodostuivat tavat, joita noudatettiin seuraavilla kausilla.

Vespasianuksen muotokuvat noudattivat aiempaa perinnettä. Lisäksi muotokuvilla pyrittiin korostamaan dynastian jatkuvuutta. Takasivujen tyyppivalikoima laajeni huomattavasti aiemmasta. Aiempia historiallisesti merkittäviä rahatyyppejä lyötiin uudelleen.

Domitianuksen keskittyminen Minerva- aiheeseen denareilla kuvaa selvästi keisarin itse vaikuttaneen tyyppivalikoimaan. Myös Moneta esiintyy Domitianuksen rahoilla tavanomaista enemmän. Rahapajan lisäksi sillä on kerrottu painojen ja mittojen valvonnasta.

9. Löydökset ja aarteet

Kaikki antiikin rahat, jotka nykyään on käytettävissä tutkimukseen, on jossain vaiheessa löydetty joko aarteena tai hajalöytöinä. Jalometallirahat ovat säilyneet enimmäkseen aarteissa ja pronssiraha hajalöydöissä.

10. Flaviusten dynastia

Muotokuvissa tai teksteissä esiintyvät Vespasianus ja Domitilla, heidän poikansa Titus ja Domitianus sekä tyttärensä Domitilla, Tituksen tytär Julia, sekä Domitianuksen puoliso Domitia ja heidän lapsensa Divus Caesar.

Vespasianus

Vuosi TRP COS IMP muut&nbs